(Lukijoiden pyynnöstä ensin tulevat kuvat ja sitten tekstit, mutta nyt osaan :) )

Ardian kuninkaan linna



Viimein koitti tapahtuma, jota koko Ardian oli odottanut, Marinen synnytksen aika. Kun viimein pienokainen putkahti maailmaan ja ja nainen sai tämän käsivarsilleen, hän oli kuolla pettymyksestä sekä suuttumuksesta. Naisen käsille laskettiin pieni poika vauva.

Pienokainen sai nimekseen Fesion Von Dealan. Sion oli onnellinen luulessaan, että hän oli saanut heti pojan, joka voisi periä kruunun huoletta.



Myös itse kuningas Felix käveli linnansa käytävillä tyytyväisenä. Olihan hänen siitämänsä lapsi ollut poika ja varjellut juuri niitä oppeja ja periaatteita, joita hän oli pienestä pitäen pojalleen Sionille teroittanut.



Pian Fesionin syntymän jälkeen Marine alkoi puhua haluavansa toisen lapsen. Sion, hänen aviomiehensä oli kumminkin hiukan hämillään. Hänelle oli opetettu, että jos esikoinen olisi poika olisi parempi olla tekemättä lisää lapsia. Myös hänen vaimonsa, oli tunnetusti hiukan nihkeä hankkimaan isoa lapsikatrasta. Tämä saikin miehen maailman mustenemaan hiukan.



Marine oli vältellyt kuningasta, Fesionin syntymän jälkeen mutta viimein koitti sitten se väistämätön asia, kun he kohtasivat.
"Ahh! Kuningatar.", Felix sanoi myhäilen ja katsahti Marinea jatkean sitten,
"Kuulin, että olet halukas hankkimaan lisää lapsia, muista että voit koska vaan tulla sänkyyni."



Tämä oli naiselle viimeinen pisara.
"Veit neitseellisyyteni, ja siitit minut, oman poikasi vaimon, raiskasit minut useasti kun poikasi oli poissa! Katso nyt Fesion on sinun poikasi, minun mieheni pikku veli!"., Marine kiljui ja huitoi ilmaa.
"Minä niin toivon, että te kuolisitte ja voitte olla varma että  Fesion ei koskaan tule nousemaan valtaistuimelle vaan sinne nuosee minun ja mieheni, sinun poikasi, lapsi!", hän jatkoi.
Felix yritti turhaan saada naista hiljenemään, lopulta Marine sittenn poistui paikalta itku kurkussa.



Samaisena iltana kun Marine oli joutunut kohtaamaan haamunsa, hän meni miehensä makuukamariin.
"Sion rakkaani", hän kuiskasi ja veti yöpukuisen miehensä lähelleen. Sion katsoi pitkästä aikaa vaimoaan silmiin ja näki niissä saman kujeilevan naisen, johon oli tutustunut. Marinen tuttu, ruusun ja kanelin sekainen tuoksu tunkeutui hänen nenäänsä ja hän hymyili.



Pian näystä lumoutuneena mies kietoi kätensä naisen ympärille ja suuteli tätä. Hän tajusi kuinka paljon hän oli kaivannut vaimoaan hääyön jälkeen. Jostain kumman syystä Marine ei halunnut harrastaa aviollisia velvotteita miehensä kanssa. Kun Sion tunsi naisen rintamuksen painautuvan tiukasti itseensä, hän joutui hurmioon, joka johti...



Parin pitkästä aikaa avioparin vuoteeseen harrastamaan haurautta.



Seuraavana aamuna Sion kumminkin katui yöllistä hetkeään vaimonsa kanssa, sillä Marine oli aamulla vihjannut, että kuun kierto oli ollut otollisella paikalla viime yönä. Mies pelkäsi, että he saisivat toisen pojan ja Sion saisi pelätä verilyötyä kruunun tulevaisuudesta. Felix näytti päältä päin rauhalliselta ja käski poikaansa olla huolehtimatta tuollaisia asioita. Kumminkin hänen sisällään repesi tunnemyrsky. Marine oli uhannut tappaa Fesionin ja nyt nainen oli ollut miehensä kanssa sängyssä, josta voisi syntyä poika.



Kun samaisena iltana muut olivat menneet nukkumaan ja Felix oli varmistunut siitä, että kukaan ei liikuisi linnan käytävillä, hän nousi tuolistaan ja lähti kohti vauva huonetta jossa Marine ja hänen poikansa nukkuivat.



Felix avasi hiljaa huoneen oven ja varmistuttuaan, että prinsessa ei ollut herännyt hän hiipi kehdon luokse ja nosti poikansa pois. "Ei hätää Fesion, me karkaamme", kuningas kuiskasi ja nosti pojan syliinsä, hiipien sitten ulos huoneesta.



Kun kuningas pääsi sitten alas ja oli menossa ulko ovea kohti hän tunsi itseään kylmäävän. Pian hän näki hailakan vihreän hahmon ja katsoi tätä jätkyttyneenä. Hahmo leijui paikallaan ja tuli kohti miestä.



Lopulta hahmo kääntyi Felixiä päin ja mies tunnisti tämän.
"Safi, rakkaani", mies sanoi ja kyyneleet täyttivät hänen silmänsä.
"Kyllä sama nainen, jota lupasit rakastaa. Sama nainen jonka myrkytit kun sait kuulla että odotan kolmatta lasta." hahmo sanoi ontolla äänellä. Felix pudisteli päättään hetken.
"Anna anteeksi Safi, mutta en voinut ottaa riskiä, että Sion ei olisi noussut istuimelle." mies itki.



"Niin" Safi sanoi jäätävästi ja katsahti mieheen jatkaen:
"Silti nyt haluat että hänen pikku veljensä on nouseva istuimelle. Fesion on sinun poikasi" Äkkiä hahmo hyökkäsi eteenpäin ja Felix tiputti lapsen lattialle säikähtäessään.
"Siksi sinun kuuluu kuolla!"

Von Mayreen Pohjoinen tila



"Mutta mieti nyt David, Fesion on myös minun sukulaiseni" Raistlin sanoi Davidille joka teki aitausta nutipäille, joita pian tilalle olisi tulossa.
"Raist, minusta otat tuon liian vakavasti, olet jo vanha mies kun poika tulee nuosemaan istuimelle, hän ei kerkiä vaikuttaa elämääsi kpvinkaan paljoa", David järkeili ja nakutteli sitten nauloja paikalleen.
"Jättäisiköhän hän meidät verotta jos ostaisimme hänelle vaikka hevosen?", Raistlin mietti ääneen ja lähti sitten sisälle.



Mies käveli vaimonsa luokse, joka oli hoitamassa aamurutineitaan.
"Huomenta rakas, joko kuulit uutiset. Viime yönä veljesi sai pojan", Raistlin kertoi hymyilen. Jade laski harjan käsistään ja katsoi peilin kautta hymyilen miestään.
"Olen siis iloinen veljeni puolesta", hän sanoi hiukan hiljaisena.



Kun viimein hänen miehensä poistui, Jade nuosi kiukkua kihisten ylös.
"Poika, hän on saanut pojan. Ääh suunnitelmani vaikeutuivat juuri suuresti veljeni takia", hän ajatteli kiukuisena sillä hän oli jo hionut vallankaapauksen melkein loppuun kuukausien aikana.



Onnittelukirjettä kirjoittaessaan Jaden olisi tehnyt mieli haukkua veljensä pystyyn, hän tunsi niin suurta vihaa syntynyttä lasta kohtaan ja alkoi miettiä miten saisi vauvan päiviltään ja vielä niin että häntä ei yhdistettäisi tapahtumiin.



Samaan aikaan kun Jade teki omia suunnitelmiaan, niin Raistlin hoiteli välejään rakkaaseen Amalieensa.
"Amalie, karataan pois. En kestä ajatusta elämästä ilman sinua", mies sanoi ja puristi naisen käden käteensä tiukasti.
"Mutta olen naimisissa ja sinulla on vaimo. Olen raskaana ja entäpä Shade ja Strum?", Amalie huolestui.
"Keksitään jotain ja tottakai lapset tulisivat mukaan", mies sanoi lempeästi.
Jos Amalie ei olisi ollut raskaana ja olisi ollut nuorempi hän olisi karannut heti, mutta nyt asiat olivat toisin.
"Lupaatko lähteä kanssani jos keksin jotain?", mies kysyi ja tuijotti toiveekkaasti naista silmiin joka nyökkäsi hyväksyvästi ja hymyili.



Illalla Amalie meinasi mennä kysymään Raistlinilta oliko tämä keksinyt mitään mutta astuessaan sisään hän näki kuinka Raist vietti kiihkeää hetkeää vaimonsa kanssa. Naisen sydän särkyi.



Amalie kiiruhti pois ja Raistlin huomasi tämän ja puristeli käsiään yhteen. Jade oli hämillään siitä miksi mies käytäytyi noin ja vielä enemmän hän hämmästyi kun Raistlin kiiruhti naisen perään juoksu jalkaa hetken päästä.



Mies löysi naisen itkemästä pienestä asumuksestaan.
"Minä luulin että rakastit minua", nainen nyyhki ja itki käsiinsä surkeana.



"Amalie rakas, yritä ymmärtää, että minun täytyy tehdä noin ettei Jade tajua mitään", mies aloitti ja tästäkös nainen suuttui. Raistlin oli kyllä karkaamassa hänen kanssa, mutta hänen vaimonsa ei saisi epäillä mitään.



"jos noin on, niin ehkä on parempi että palaat vaimosi luo ja unohdat minut", nainen sanoi kimpaantuneena. Raistlin ei saanut edes selitää kun nainen ajoi jo hänet ulos.



Mies purki surunsa ja vihansa, vaimonsa kanssa sängyssä.



Pian kuitenkin Jade tajusi, että Amalien ja hänen miehensä välillä oli enemmänkin kuin isäntä ja tämän palvelija suhde ja hän sekosi.



Eräänä iltana sitten kun Raist oli korjaamassa aitaa, Jade hiipi hänen taakseen kirveen kanssa ja kohotti sen...



iskien sen suoraan miehensä päähän maksuksi petoksesta.



Aamulla mies lyödettiin kuoleena nutipäiden aidan edestä. Kaikki järkyttyivät teon raakuudesta.



Jade onnistui huijaamaan kaikkia, että oli järkyttynyt miehensä kuolemasta vaikka nainen itse oli tehnyt hirmuteon.



Samoihin synkiin aikoihin, tapahtui myös iloisia asioita. Nimittäin Shadesta kasvoi taapero.



Ja Strumista tuli lapsi.

Jatkuu...