Viimein tuli se yö jolloin Miscah ja Talmier olivat suunnitelleet pakenemisensa Katen ja Damuksen kanssa. Miscah oli tietoinen siitä että Raff ja Anna pitivät yöllä salaisen tapaamisen, jossa he suunnittelivat Damuksen murhaamista. Varovasti puolhaltia raotti ovea ja näki vanhukset juttelemassa keskenään.
Samaan aikaan Talmier oli käskenyt Damusta ja Katea pukemaan ja selitti näille tilanteen niin hyvin kuin pystyi ja kykeni.
Varovasti Miscah sulki oven ja raahasi erään penkin oven tukkeeksi, jotta se pidättelisi Isä Raffia ja Annaa niinkauan, että he pääsisivät pakenemaan.
Kumminkin Isä Raff kuuli kun penkkiä raahattii, mutta liian myöhään. He olivat nalkissa. "AVAA OVI MISCAH!", vahus huusi ja takoi ovea. Anna lyyhistyi maahan itkemään.
Pian nelikko seisoi pihalla ja he päättivät lähteä kiertämään vuorien kautta kohti eteläistä merta. Miscah nosti väsyneen Katen syliinsä ja he lähtivät kävelemään....
Kohti pimenevää metsää.
He kulkivat...
päivää...
Ja yötä...
Kunnes eräänä sateisena päivänä he pääsivät aloittamaan laskeutumisen vuorilta alas laaksoon.
Alhaalta kuusimetsän reunasta he löysivät hylätyn mökin jossa he voisivat piileskellä.
Astuessaan sisään he huomasivat heti että talo oli ollut vanha karjatila, mutta siellä oli joskus asunut myös joku.
Sillä välin kun Miscah ja lapset järjestelivät paikkoja ja purkivat muutamia aitauksia, teki Talmier heille uudet vaatteet.
Lisäksi he leikkasivat kaikkien hiuksia hieman. Varsinkin Katelle oli kova paikka menettää kiharansa, onneksi Damus oli oppinut lohduttamaan tytön hetkessä.
Eipä aikaakaan kun itse kunningas Felix saapui tyttärensä ja tämän rengin kanssa asunnolle. Miscah suostutteli kuninkaan jättämään heidät rauhaan, sillä tavalla että hän lupasi joka kevät metsästää kuninkaalle mehevän hirvenpaistin tai pullean fasaanin. Felix tietysti suostui, olihan hän hyvän ruuan ystävä.
Kuningas oli myös kova naisten perään ja hän iskikin silmänsä nuoreen Kateen ja huokutteli tätä hovineidoksi linnaan. Kate lupasi harkita asiaa kuhan olisi tarpeeksi vanha hovineidoksi ja kuningas tuntui tyytyvän vastaukseen.
Talmier oli valmistanut koko porukalle aterian, jossa hän sai sovittua myös, että he ja David sekä Jade kävisivät vaihtokauppaa niin ettei aina tarvitsisi lähteä kylille asti ostamaan kaikkea tarvittavaa.
Pian nainen poistui ulos Miscahin luokse ja kuiskasi onnellisena. "He suostuvat etteivät kerro meistä kellekään" Nainen sanoi ja suuteli miestä.
Kun illalla lapset oli saatu nukkumaan niin Miscah käveli naisen luokse. "Talmier, rakkani" hän kuiskasi ja nainen sulki kirjan jota oli lukemassa ja katsoi puolhaltiaa hymyilen, "Niin?"
Mies veti naisen ylös ja polvistui tämän eteen. "Rakastan sinua niin paljon että haluan sinu kokonaan omaksi" Miscah sanoi ja ojensi Talmierille sormuksen.
Nainen nosti sormuksen ja ihaili sitä sanattomana.
Hän pujotti sen sormeensa ja katseli sitä onnellisena. "Tottakai tulen vaimoksesi Miscah rakkaani" hän sanoi ja mies tunsi kuinka hänen sydämensä oli pysähtyä onnesta.
Kun mies pääsi ylös nainen kapsahti hänen kaulaansa ja halasi tätä onnellisena.
Sinä yönä he päättivät antautua toisilleen kokonaan.
Hellistä suudelmista he vajosivat pian nauttimaan täysillä toisistaan.
Sinä yönä vain metsä kuunteli heidän rakkauden tunnustuksiaan.
Kunnes he viimein nukahtivat sylikkäin heinien sekaan.
Kuukausia myöhemmin Talmier huomasi että muisto yöstä oli syntyvä lihaksi ja luuksi. Ja Miscah oli onnellisempi kuin koskaan.
Niinpä Miscah ja Talmier menivät naismisiin ja Talmieristä tuli Talmier Asterlie.
Sitten sinä talvena heille syntyi tytär Mistal Asterlie.
Mistalista kasvoi nopeasti pieni tyttö ja Miscah huomasi selvästi että tytön suonissa virtasi hitunen haltianverta, tämän vaaleista silkkisistä hiuksista sekä paksuista tummista ripsistä.
Pian myös Katesta kasvoi nuori naisen alku.
Ja Damuksesta nuori herra.
Ja väistämätön tapahtui. Koska Damus ja Kate olivat aina tienneet etteivät olleet sisko ja veli he rakastuivat pian toisiinsa palavasti.
Jatkuu...
Kommentit