"Voitte olla varma että tyttärellänne on täällä hyvät oltavat, opetamme heille kaiken itse, Mikä hänen nimensä on?" Ardian luostarin päämunkki Raff Lasser kysyi parilta.
"Hän on Kate, Kate Ukumi", tytöä sylissä pitävä mies Termul Ukumi sanoi ja hyssytteli tytärtään. Paikalle tuli myös munkki Miscah Asterlir, puolhaltia, joka oli tullut vain muutama vuosi sitten rotunsa vihaa karkuun luostariin ja oli päättänyt omistaa elämänsä hyljeksityille ja vähä osaisille.
"Veli Miscah, tämä on Kate, hän tulee osaksi perhettämme", päämunkki kertoi saapuvalle miehelle.
"Voi kun meillä olisi ollut rahaa pitää sinut pienoinen tyttäreni", Mary-Nanalie Ukumi sanoi hiljaa ja yritti ottaa tytärtään syliin,. Pieni Kate asti että jotain oli vinossa ja alkoi itkeä. Miscahlin oli pakko sulkea silmänsä, hän muisti kuinka myös hänen äitinsä oli aikoinaan joutunut jättämään hänet luostariin.
Katesta tuli äkkiä osa luostarin arkea, varsinkin vanha keittiötäti Anna Armit oli hyvin innoissaan lapsesta. Anna oli asunut koko ikänsä luostarissa myös, Anna katsoi että jumalat eivät tuominneet häntä samoin kuin ihmiset, jopa luostarissa olevat ihmiset olivat hyväksyneet hänen naamansa ja pystyivät katsomaan häntä ilman irvistelyä. Jopa Kate nukahti aina rauhallisena vanhan naisen syliin.
Eräänä päivänä vain muutama päivä Katen tulon jälkeen:
"Isä Raff?", Sisar Talmier kysyi hiukan pelaten että häiritsi vanhaa miestä. Kumminkin Raff kääntyi hymyillen ja viittoi naista tulemaan lähemmäs.
"Kerro lapseni", Raff kehoitti.
"Meille on tulossa myös toinen lapsi, Poika, voimmeko ottaa sen", Talmier kysyi varovasti.
"Sisar katso ympärillesi, tämä on jumalten koti ja täällä on aina tilaa", Isä Raff sanoi hymyilen jatkean sitten:
"Me kertomaan veli Miscahlle jotta hän tietää olla tulokasta vastassa"
"Kyllä isä", Sisar sanoi silmät ilosta hehkuen ja lähti juoksu jalkaa etsimään veljeä.
"Veli Miscah!, Veli Miscah!", nuori nainen huusi pitkin luostarin pihaa ja juoksi veljen luo.
"Sisar Talmier, mikä on hätänä?", puolhaltia kysyi huolestuneena ja tuijotti vaalean naisen punastenuite poskia.
"Lapsi.. meille... Lapsi", sisar huohotti ja Miccah alkoi nauraa:
"Mutta sisar kai jopa te tiedätte etteivät lapset vaan putoa taivaalta, siihen tarvitaan mies ja nainen"
Sisar nousi nolostuneena pystyyn ja nosti kätensä rinnuksilleen.
"Tarkoitan, tulee toinenkin lapsi hänet tuodaan tänään", Talmier sanoi posket hehkuen.
Miscah hymyili naiselle ja tämä tunsi sisällään pientä kuumotusta miehen silmien katsellessa häntä.
"Kerro veli jälleen siitä kuinka sait haavasi, minusta se on niin romanttinen tarina", Sisar Talmier pyyssi ja mies nyökkäsi ja he lähtivät yhdessä kävelylle puutarhassa Miscah alkaessa kertomaan tarinaansa.
Myöhemmin päivällä luostarin oville saapui nuori, vasta kenties 15 kesäinen vaalea tyttö. Veli Miscah astui ulos ja tyttö säikähti selvästi.
"Haltia?", hän henkähti ja nosti pientä lasta sylissään.
"Vain puolhaltia, partanihan sen kertoo. Tämä nuori herrako jää tänne", Veli kysyi ja katsahti pientä Damusta joka katseli ruskeilla silmillään uteliaasti veljeä.
"Kyllä", Kitiara sanoi hieman surullisena:
"Hänen nimensä on Damus, Damus Von May...", Kitiara kerkesi sanoi kunnes puraisi huultaan.
"Von?",Miscah kysyi epäuskoisena, eihän ylhämystö koskaan antanut lapsiaan pois.
"Ei!", Kitiara kiljahti jatken sitten:" Vaan Vonmay, Damus Vonmay"
Kitiara ojensi poikansa Miscahlle ja katsahti vielä nopeasti pojan ruskeisiin silmiin kääntyen sitten kannoillaan ja lähti pois. Veljen syliin jäänyt Damus alkoi kiljua ja itkeä kauheasti. Miscah nosti poikaa ja yritti tyynnytellä tätä katsoen kun Kitiara poistui poikansa elämästä ehkä ainiaaksi.
Kuukaudet kuluivat ja kun Miscah ja Talmier oli määrätty lasten huotajiksi se syvensi heidän välejään entisestään. Usein Anna näkikin heidän supattelevan keskenään hyvinkin rakastuneen näköisenä. Tälläinen käytös jumalten kodissa järkytti vanhaa naista.
Lopulta Anna ei voinut muuttakaan kun puhua huolistaan Isä Raffelle.
"He käyttäytyvät kuin eivät muistaisi lupaustaa luopua lihallisesta nautinnosta", Anna itki vanhalle miehelle.
"Mutta he ovat niin nuoria, Talmierkin on vasta 19 ja nuori Miscah on hänestä varmaan komea", Isä Raff sanoi ja muisteli itse sitä päivää kun nuori neiti Talmier oli tullut jumalten kotiin, jopa vanha mies oli silloin meinannut unohtaa lupauksensa lihattomasta elämästä. Anna parahti vielä kovempaan itkuun ja Raff huokasi sitten sanoen:
"Puhukaa te Talmierille niin minä puhun Miscahlle", Raff lupautui ja Anna nyökkäsi nikotellen.
Puhutteluja pidettiin molemmin puolin. Veli Miscah otti sen rauhallisesti ja oli nöyrä kun taas...
Talmier oli hieman järkyttynyt että hänestä epäiltiin sellaista ja vieläpä pyhän miehen kanssa.
Lapset toivat iloa kaikkien elämään, varsinkin Isä Raffista oli hienoa nähdä kuinka Kate ja Damus oppivat uusia asioita päivittäin.
Aika ja vuodet menivät ja ennenkuin kukaan todella tajusi oli taaperoista kasvanut kaksi eläväistä lasta.
Vuosien saatossa Damusista ja Katesta oli tullut todella hyvät ystävykset. Usein lapset puhuivatkin keskenään siirä kuinka haluaisivat löytää vanhempansa ja mitä tekisivätr kun kasvaisivat isoiksi, usein nuo juttutuokiot nostivat molempien tunteen pintaan ja he itkivät ja lohduttivat toisiaan.
Sitten eräänä syksyisenä iltana:
"Anna sain tietää kauheita uutisia", Isä Raff käveli huolestuneen näköisenä keittiöön joka oli Annna oma valtakunta.
"Kerro toki ystäväni", Anna kehoitti ja katseli vanhaa ystäväänsä.
"Sain kirjeen eräältä viinitilalaiseslta", Raff aloitti huolestuneena. Samaan aikaan keittiön ulkopuolella Talmier käveli ohi ja kuuli sanat "Asia koskee Damusta", nainen oli otelias luonteeltaan ja vielä kutkuttavammaksi tilanteen teki se että Talmier piti Damusta lähes omana lapsenaan.
"Damus, on Dalamariuksen jälkeläinen" Raff sanoi sitten ja Anna katsoi kauhuissaan häntä.
"Meidän pitää surmata hänet" Raff sanoi sitten ja painoi katseensa maahan. Talmierin ssilmät levitessä kuulessaan sanan tappaa ja hän ryntäsi ulos pimenevään yöhön.
Sisar ryntäsi puutarhaan ja polvistui rukouspatsaan eteen.
"älä anna sen olla totta, ei minun Damukseni", Talmier itki ja risti käsiään lausuen rukoksiaan hiljaisena.
Pian myös Miscah tuli puutarhaan ja ohjasi naisen sitten penkille jossa he juttelivat äsken kuulusta asiasta. Myös veli oli hieman järkyttynyt mutta kumminkin hän oli samaa mieltä naisen kanssa että ihmisten täytyi olla erehtyneitä. Damus ei yhtään vaikuttanut pahalta.
Kun Talmier repesi itkemään niin Miscah veti tämän syliin ja tyynnytteli tätä hiljaisena.
"Me keksimme jotain kyllä", Veli rauhoitteli naista.
"Voi Miscah en tiedä mitä tekisin ilman sinua", Sisar nikotteli.
Myöhemmin Miscah ja Talmier hiipivät Miscah huoneeseen ja keskustelivat Damuksen tulevaisuudesta keskenään hiljaa. Parista olisi oikein jos he karkaisivat Damus ja Kate mukanaan. Pitkään pari suunnitteli ja huomaamattaan he painuivat toisiinsa kiinni hakien turvaa toisistaan.
Vielä myöhemmin he tunnustivat salatut tunteensa toisilleen ja suutelivat toisiaan. Tämä ei ollut mitään irstasta lihanhimoa vaan oikeaa puhdasta rakkautta.
Aamu yöstä Sisar Talmier heräsi Miscahn vierästä ja päätti että olisi paras kiirustaa omaan huoneeseensa, toisaalta hän oli iloinen että Miscah oli lupautunut pelastamaan hänen kanssaa Damuksen. Naiselle tuo kaikki tiesi uskomatonta seikkailua ja pitkien hetkiä yhdessä hänen orastavan rakastettunsa puolhaltia, Miscah Asterlien kanssa.
Jatkuu...
Kommentit