Tika saapui aamulla majalle ja näki vanhan mutta pirteän täti Aan pyörivän pihalla. Seuraavaksi nuoren naisen katse jähmettyi mustaan suureen koiraan joka kalusi luuta pahamaalla. Ambrosia huomasi tytön ja kiirehti tämän luokse sitten.
"Tika, jumalten kiitos. Isäsi on niin ystävällinen antaessaa tyttärensä minulle avuksi", täti seloista ja katsoi nuorta naista joka tuijotti Dalamariusta.
"Se on Dalamarius, iso, mutta tyhmä kuin saapas. Tule mennään vaihtamaan vaatteesi ja laittamaan hiuksesi ja herätettään sitten pojat unilta.", Täti Aa sanoi ja ohjasi naisen sisälle joka tuijotti vieläkin suurta koiraa.
Kun pojat oli saatu hereille niin Tika ihastui pörrötukkaiseen Teririeliin. Hän leikki pojan kanssa kokoajan. Teririel näytti myös hyväksyvän Tikan leikkikaverikseen vanhaa Ambrosiaa paremmin.
Sitten naiset alkoivat vaikean urakan heidän täytyi alkaa opettaa poikia elämää varten.
Teririel oli innokas ja nopea oppimaan varsinkin Tikan seurassa poika oli yli suloinen enkeli olento ja oli vaikea uskoa, että pojan isä oli paholainen.
Terius taas kiukutteli ja oli haluton oppimaan mitään uutta, pojasta oli paljon hauskempi kiusata kissoja kuin oppia puhumaan tai käymään potalla.
Pian Misen ja Silin pennuista tuli isoja aikuisia kissoja. Molemmat kissat säilyttivät villit metsäkissan piirteensä.
Silvia peri äitinsä siniset silmät.
Kun taas Misery sai isänsä vihreät silmät.
Tika suri paljon tätiään ja kävikin päivittäin tämän haudalla. Hän kertoili aina naiselle kuinka paljon ja nopeasti pojat oppivat uusia asioita. Tika lupasi myös, että pitäisi pojista todella hyvää huolta.
Mutta Tikan arki ei ollut pelkkää lastenhoitoa, hän joutui myös auttamaan täti Aata kaikissa muissakin askareissa kuten puutarhan hoidossa.
Eräänä aamuna Tomas saapui kertomaan iloisia uutisia heille molemmille. Kyra oli saanut terveet kaksoset, tytön sekä pojan. Täti A oli iloinen Tomasin puolesta, joka näytti olevan jälleen täynnä elämää.
Tika oli hieman hämillään kuullessaan veljensä naittamisesta Prinsessa Jadelle mutta toisaalta hän oli onnellinen. Hän kertoi myös isälleen, että pian hänkin saattaisi astua avioon. Tika kertoi, että naapurin komea Dave kävi riiaamassa häntä. Tomas hymyili ja kertoi, että Tika pärjäsi poikien kanssa paremmin kuin hän oli osannut odottaa.
Syksyn viimeisinä päivinä Teririelistä ja Teriuksesta kasvoi nuoria pojan kloppeja. Teririelistä tuli entistä lempeampi ja hänen suipot korvansa alkoivat näkyä. Ne olivatkin silmien lisäksi ainoa ulkoinen merkki pahasta verestä jota pojassa virtasi.
Teriusksesta tuli hieman hiljainen ja omissa oloissaan viihtyvä poika. Mutta silti hänen silmistään näki, että pojasta tulisi veljeään pahempi kunhan aika koittaisi.
Terius oli kiinnostunut kuulemaan isästään ja niinpä Ambrosia kertoi mielellään pojalle tämän isästä. Jos hän olisi tiennyt miten se poikaan myöhemmin vaikutti hän ei olisi syvyyden nimeen sitä tehnyt. Täti Aa luuli pystyvänsä tällä avoimuudella kitkemään pojasta pahan siemenen pois, mutta aika näyttäisi kuinka väärässä hän olisi.
Teririel taas vietti usein aikaa Tikan kanssa, hän oli kiinnostunut tytön elämästä ja enostaan sekä serkuistaan. Tika kertoi myös pojalle kaiken mitä muisti tämän äidistä. Usein nämä kaksi vain istuivat pihalla katselemassa kuuta.
Viimein talvi saapui Ardianiin. Sinä talvena Dave muutti Ambrosian sekä Tikan luokse.
Davin muuton jälkeen Eva ei pystynyt enää lepäämään rauhassa vaan hän alkoi vaellella levottomana ympäri tonttia. Usein naisen hengen kohteeksi joutui Dave.
Mutta myös aikanaan paha Terius sai osansa äitinsä rauhattomasta sielusta.
Tika ja Dave alkoivat suunnitella omaa perhettä, mutta tavallaan Tika ei olisi halunnut jättää Täti Aata, eikä varsinkaan pientä Teririeliä, josta oli tullut kuin oma poika naiselle. Dave oli onneksi ymmärtävä nuori mies ja lupasi antaa naiselle aikaa niin paljon kuin tämä tarvitsisi.
Tika kertoi paljon pojille tarinoita "muinaisista" varsinkin Gloomit olivat hänen suosimiaan tarinoiden kohteita. Hän kertoi pojille usein kuinka kauniita olentoja muinaiset olivat, hän kertoi myös kuinka entinen kuningas Vincendus oli vainonnut ja tappanut näitä hyviä parantajia. Teririel alkoi jumaloimaan noita olentoja ja kertoi haluavansa isona seikkailla jotta näkisi sellaisen. Terius taas ei uskonut satuihin ja usein hän sanoikin Tikan tarinoinnin lopuksi että ainoa "satuolento" joka oli olemassa oli hänen mahtava isänsä Dalamarius. Tikaa raastoi tieto siitä kuinka paljon Terius muistutti hänetkin joskus hurmannutta Dalamariusta. hän alkoi pelkäämään mitä pojasta kasvaisi, mutta eniten hän pelkäsi viattoman ja niin kiltin Teririelin puolesta.
Jatkuu...
Kommentit