Eva ja Tomas Von Mayree ovat sisar ja veli jotka asuvat Von Mayree sukukartanossa Ardianissa. Tomasin elämä on loistavasti onhan hän vanhempi siskoaankin. Tomasilla on hurmaava vaimo nimeltään Kyra. Heillä on kolme lasta, teini-ikäinen Tika tytär, lapsi-ikäinen poika Raistlin sekä pieni tyttö taapero nimeltään Kitiara. Evalla taas ei ole miestä vaikka hän onkin jo 27 vuotias, vain kolme vuotta nuorempi kuin veljensä Tomas. Mutta kuitenkin korkeammat tahot olivat iskeneet ja valinneet Evan suureen ja vaikeaan tehtävään.

Oli lämmin kesäinen päivä kun Tomas palasi kotiin naapurikaupungista ja istui siskonsa Evan viereen.
"Rakas sisko, pian ystäväni Dalamar tulee meille kylään muutamaksi päiväksi, toivoisinkin että pitäisit hänelle seuraa sillä välin kun vietän aikaani lasten ja Kyran kanssa. Tiedät kuinka heikko Kyra on.", Tomas kertoi siskolleen heidän istuessaan olohuoneessa.
"Totta kai veliseni. On kiva nähdä pitkästä aikaa muitakin kun sukulaisia tai täti A:ta", nainen sanoi hymyilen. Tomasille Eva toi aina mieleen heidän äitinsä Siljeenan, joka oli nimetty rakkauden enkelin Silin mukaan.


Seuraavana aamuna Tomas toi naisen luokse, tämän istuessa aamiaispöydässä, tumma hiuksisen, pitkän ja komean nuoren miehen.
"Eva, tässä on ystäväni Dalamar, Dalmar tässä on hurmaava mutta omapäinen sisareni Eva", Tomas esitteli nämä kaksi toisilleen. Ujosti Eva nosti katseensa ja nyökkäsi miehelle kun mies taas antoi naiselle valloittavan hymyn.


"Kiitos neiti Eva, että salitte minun tunkeutua Von Mayreejen kartanon rauhaan.", tumma mies sanoi ja nosti sitten katseensa Tomasiin.
"Älkää suotta minua kiittäkö, kiittäkää Kyraa, hän on talon emäntä ja veljeni vaimo", Eva sanoi hymyilen ja nostaessaan katseensa se osui miehen silmiin. Sillä hetkellä Eva tunsi pientä huimausta ja kuumotusta korsetinsa alla. Hän oli onnellinen että Tomas lähti esittelemään miehen muille sillä Eva oli lehahtanut tulipunaiseksi naamaltaan.


Pian Eva livisti keittiöön Kyran luokse kuultuaan, että Tomas ja Dalamar lähtivät pihalle etsimään Tikaa ja Raistlia.
"Kyra eikö hän olekin niin hurmaavan näköinen", Eva sanoi tullessaan keittiöön ja Kyra tiputti kapustan kädestään.
"Herran tähden ja jumalten nimeen Eva. Minä olen naimisissa!, Hän huudahti tuijottaen tyttöä joka näytti olevan omissa maailmoissaan.
"Voi Kyra en minä sillä, tuollaisen miehen minäkin voisin huolia", Eva sanoi haaveillen.
"Tyttö hyvä sinä olet tuntenut hänet vasta hetken.", Kyra kauhistui ja mietti mielessään kuinka tuo vieras mies varastaisi vielä Evan säädyllisyyden.
"Toisaalta olen niin itsepäinen kuin muuli ettei kukaan mies halua sellaista vaimoa, he haluvat kuuliaisen ja nöyrän talonhengettären", Eva sanoi sitten hieman surullisesti.
"Eva rakas, pidä varasi sen miehen kanssa, en pitänyt hänen nimestään, enkä hänen silmistään", Kyra sanoi hiljaa hymyilen ja hätisteli sitten Evan pois keittiöstä.


Nainen meni olohuoneeseen ja huomasi että hänen veljensä soitti pianoa ja tämän vanhin lapsista Tika luki säädyllisesti joka päiväistä keittokirjaansa. Sitten hän tajusi että joku seisoi hänen vieressään. Nainen katsoi viereensa ja huomasi Dalamarin siinä, hän punastui jälleen.
"Mutta neiti Eva, tarkoittaako tuo että pidätte minua hurmaavana", Dalamar kysyi sitten ja tuli naisen lähelle.
"Se tarkoittaa sitä, että säikytitte minut", Nainen vastasi ylvääseen tapaansa takaisin.
"Veljenne on hyvä mies, noin ihania lapsia ja kaunis vaimo", mies puheli Evalle.
"Tomas on aina ollut kiltti, hän on ansainnut sen", Eva sanoi hymyilen ja hakeutui salavihkaa lähemmäs miestä. Tuon huomatessaan Dalamar hymyili hieman ja sanoi sitten:
"Anteeksi neiti Eva mutta lähden kävelylle"
Mies poistui jättäen Evan seisomaan kädet pusakassa olohuoneeseen.


Dalamarin vierailu muuttuikin äkkiä muutamasta suunnitellusta päivästä viikoiksi. Evasta tuntui että Dalamar suorastaan väijyi häntä sillä mies osasi tulla äänettömästi aina naisen lähelle juuri kun hän ajatteli miestä.


Äitinsä tapaan Raistlin oli herkkä lapsi ja hän olikin aivan varma ettei Dalamar ollut ihminen, hän sanoikin sen lapsen viattomuudella miehelle usein eikä siksi Dalamar pitänyt pojasta.


Eräänä päivänä Sitten huolestunut Kyra otti miehensä puhutteluunsa.
"Olen huomannut että ystäväsi Dalamar on lähes äänetön liikkuessaan, hänen katseensa polttaa ja hän on hiljainen ja väijyvä kaiken sen ystävällisyytensä alla, Tomas kultaseni, ole kiltti ja puhu Evalle järkeä ettei hän lankeaisi", Kyra kertoi miehelleen tunteistaan.
"Evako?" Tomas mietti hetken jatken sitten, "Olen kyllä huomannut että Eva on tykästynyt Dalamariin, mutta en usko että Eva luopuisi siveydestään ja aikomuksestaan päästä kunniallisiin naimisiin vain yhden yön takia"
"Tomas tämä on vakavaa!", nainen kiljahti niin että punaruskeat pisamaiset kasvot vaikuttivat hetken jopa vaarallisilta.


"Hyvä on minä lupaan puhua siskolleni", Tomas sanoi nauraen ja suuteli rauhoittavasti vaimoaan.
"Mutta en usko että Dalmar olisi mikään paholainen", mies sanoi sitten halaten vielä vaimoaan sitten hellästi.


Samaisena päivänä Eva ja Tika juttelivat ruokapöydän ääressä Tikan syödessä kun Dalamar ilmestyi siihen. Molemmat tytöt lehahtivat punaisiksi ja Tika sopersi huomenta Dalamarille ujosti. Tika ja Dalmar tulivat hyvin toimeen toisenta kanssa ja Tikasta paistoi mailien päähän että tyttö oli ihastunut tummaan ja salaperäiseen mieheen. Dalamar meni suoraan Evan luokse ja kävi pientä keskustelua naisen kanssa ja hipaisi sitten tämän kättä, Tika oli nähnyt kaiken ja järkyttyneenä hän kääntyi pudottamansa leivän puoleen.


Evan lähdettyä ruokailutilasta Tka pomppasi pystyyn ja esti Dalamarin matkan.
"Minä luulin että sinä rakastat minua Dal", Tika pamautti pommin pöytään. Mies tuijotti hetken tyttöä ja hymyili sitten.
"Voi Tika olet niin nuori vielä ettet voi täyttää aikuisen miehen tarpeita.",Dalamar sanoi pahoittelevasti, siitäkös tyttö suuttui.
"Noh entä Eva sitten, hän on jääräpäinen kuin muuli, osaa tuskin laittaa ruokaa ja häntä on paapottu koko ikänsä. Lisäksi hänen hiuksensa ovat laimeat toisin kuin minun punaiset kauniit kutrini!", Tika huusi ja raivosi.


Viimein Dalmar sai rauhoitettu tytön ja vakuutettua tälle että tulisi myöhemmin tapaamaan tyttöä kuhan hän olisi naima-ikäinen, Dalamarin omien sanojensa mukaan hänellä ei ollut aikomustakaan viedä Tikan tädin siveyttä eikä pyrkiä tämän sänkyyn, Dalmar selitti tytölle, että oli vieraana täällä vain hieman kiusasi ihastunutta Evaa. Tika näytti sinisilmäisesti uskovan tuon kaiken.


Sitten tuli yö joka sinetöi Evan tärkeän mutta tuskallisen kohtalon. Suunnitelma sai sinettinsä.

Tomas kertoi vaimolleen Kyralle, että hänet oli kutsuttu naapuri kaupunkiin sotimaan, Kyra hajosi kyyneliin ja rukoili ettei hänen miehensä lähtisi, hän kertoi, että oli nähnyt unta jossa Eva makaa paholaisen kanssa Tomasin poissa ollessa.
"Nyt Kyra minun on pakko mennä, ja jo riittää tuo höpinä paholaisista. Dalamar on ystäväni ja sanasi loukkaavat minua pahemmin kuin tuhat miekkaa.", Tomas haukahti ja Kyra itki entistä enemmän.


Ensimmäistä kertaa noihin aviovuosiin Kyra ja Tomas erosivat toisistaan riidellen. Kyra jäi itkemään olohuoneeseen, hänen miehensä lähti sotimaan eikä välttämättä enää koskaan palaisi elävänä.


Tomasin poika Raistlin kävi kertomassa isänsä lähdöstä Evalle ja sanoi samalla naiselle, että tämä ei huomannut kuinka veti pahuutta luokseen. Eva ei ymmärtänyt mitään pojan puheista ja suuttuikin hieman kun Raistlin lähti vain selittämättä sanojaan sen enempää.


Eva kävi peseyttymässä ja puki päälleen vaaleanpunaisen yöpaitansa ja meni sitten makuukammariinsa.
"Ette kai pahasti Lady Eva jos haluan jutella vielä kanssanne?", Kuului tuttu ääni naisen takaa ja kääntyessään Eva näki Dalamarin joka istui hänen huoneensa sohvalla.


Kun Dalamar nousi sohvalta Eva veti kätensä itsensä peitoksi.
"Tajuatteko että veljeni ei ikänä antaisi anteeksi teille jos tietäisi, että olette illan pimeimpinä tunteina huoneessani", Eva kysyisi ja outo polte valtasi hänet taas sisältä päin. Mitään sanomatta mies tuli aivan naisen lähelle ja Eva laski katseensa maahan.


"Voi Eva minun täytyy pian lähteä, ja olen niin julkea että haluan vaatia teiltä yhden suudelman", Dalamar sanoi lopulta ja kurkkasi sitten leikkisästi naista silmiin. Eva tuijotti noita outoja silmiä ja tunsi olensa hieman humaltaneeksi samalla.
"Voi Dalamar, tiedän etten saa tätä ikinä anteeksi mutta en kestä ajatusta olla loppuikääni ilman tietoa suudelmasi palosta.", Eva kuiskasi sitten hiljaa.


He vetivät toisensa pieneen suudelmaan joka sitten pikku hiljaa muuttui ahnaammaksi ja ahnaammaksi. Dalamar alkoi riisua ratsastuspukuaan ja kuiskasi suloisia mutta samalla hämmentäviä asioita naisen korvaan.


Pian vahva Dalamar nosti tuskin mitään painavan naisen käsivarsilleen ja vei tämän sänkyyn.


Pian kaksikko suuteli sängyllä ja lopulta he päätyivät antamaan toisensa toisilleen ja sitten he nukahtivat.


Yöllä Eva heräsi pieneen vetoon ja kun hän avasi silmänsä hän ei nähnyt Dalamaria vieressään, mutta kun hän käänsi katseensa sängyn päätyyn hän huomasi punaihoisen ja pitkäsarvisen outoihin vaatteisiin pukeutuneen olennon sänkynsä päässä. Tästä säikähtäneenä Eva loikkasi ylös sängystään.
"Kuka oikein olet ja mitä teet täällä?", nainen kuiskasi kalmankalpeana.


Olento naurahti hieman ja tuijotti sitten naista silmiin.
"Etkö Eva yhtään epäillyt nimeäni, outoja silmiäni tai liian karskilta vaikuttavaa olemustani", Dalamar vastasi nyt hän oli ottanut todellisen muotonsa sillä hänen tehtävänsä maan päällä oli tehty.
"Tuosta yhteisestä yöstämme sinä Eva Von Mayree tulet saamaan kaksoset, Paholaisen perilliset, sillä halajan luoda maan päälle vahvimman rodun ikinä ja tarvitsen siihen sinun kohtuasi, pahan siemenini kasvatukseen", Dalamar kertoi hiljaa, Eva kuunteli ärkyttyneenä uskomatonta kertomusta.


"Miksi minä", Eva parahti itkuun ja lyyhistyi sitten maahan itkien Dalamar nauroi naisen heikoudelle mutta samalla tuo olento tunsi myös hieman sääliä ihmisten heikkoutta vastaan.


Hetken päästä Dalamar kumminkin auttoi naisen ylös ja katsoi tämän kyynelten täyttämiä silmiä.
"Ajattelisit sen Eva kultaseni niin, että olit ainutlaatuinen kun valitsin juuri sinut, lapsieni äidiksi", mies puhui ja Eva nyyhkytti hyvin hiljaa.


"Mene pois äläkä ikinä palaa Dalamar", Nainen sai viimein sanotuksi.
"Voit olla varma että minä en ole se joka opettaa lapsesi pahuuteen", Eva jatkoi
Mies tuijotti naista hetken ja hymyili sitten;
"Näkemiin Lady Eva Von Mayree, olette uskomaton villi peto" Sen jälkeen huone oli tyhjä. Dalamar oli poissa ja vain Eva seisoi yksin alusvaatteillaan.


Kumminkin Von Mayreejen kartanon pihalla seisoi vielä hahmo joka tuijotti naisen ikkunaan.
"Ikävä myöntää Eva, mutta taisit opettaa jo minullekin inhimillisyyttä, taisin oppia ihastumaan", hahmo sanoi ja vajosi maan alle.


Eva istui mietteliäänä sängyllään ja mietti kuinka hän Kyralle saati sitten veljelleen Tomasille kertoisi tämän kaiken kun se alkaisi näkyä. Eva oli päättäväinen ja päätti opettaa lapsistaan hyviä vaikka ne olivatkin paholaisen lapsia.


Samana yönä Kyra näki painajaista kuten ennenkin tälläkertaa hän näki unessaan Evan kanssa makaavan miehen kasvot ja unissaan nainen kuiskasi hiljaa:
"Dalamarius, pahoilainen, manalan herra"


Jatkuu....