On kurja tunnelma kun lupasin jatkoa tähän mutta valitettavasti koneeni meni sköksi tuossa ja yritin pelastaa tämän mutta en onnistunut. Ainoa mitä onnistuyin pelastamaan oli LC naapurustoni. Ehkä jonain päivänä aloitan saman tapaisen tarinan vielä, tämä ei ole varmaan mutta ehkä. Tarina jää ainakin vielä joksikin aikaa nettiin kunnes poistan sen sitten.

Olen todella pahoillani

Cherrysama

Heipä hei. Ensinnäkin erittäin hyvää kevättä kaikille.

Tiedän, että olen ollut erittäin hiljaa ja epäaktiivinen, mutta tälle on syynsä, mm henkilökohtaisen elämän esteet sekä uudelleen alkaneet työt ovat verottaneet innostustani sekä aikaani tämän tarinan osalta. Lisäksi olen ollut "masentunut" kun raskauavaatehack ei toimi.

Mutta ei tarina suinkaa ole loppumassa, ainakin yritän kovasti, ettei tämä loppuisi tähän. Mutta haluan jo nyt varoittaa kaikkia lukioita, että seuraavasta osasta lähtien siirrymme ajassa  paljon, paljon eteenpäin, nimittäin ns. nykyaikaan, sillä minä haluan, että raskaudet näkyvät myös kuvissa. Mutta silti, siinä sivutaan osittain "vanhoja historiallisia tapahtumia"

Yritän mahdollisimman pian saada uuden osan luettavaksi, mutta se vaatii mm yhden uuden naapuruston rakentamisen eli aikaa siihen menee valitettavasti. olen jo osittain saanut sitä tehtyä mutta vielä paljon on kesken.

Terveisin: Cherrysama

Luin juuri hyvin ikäviä uutisia inteemateriin liityen Radolasta

Tässä tulee väistämättä nyt siis pieni tauko, sillä joudun miettimään hiukan kuinka seuraavan osan toteutan ja lisäksi muutamia suunnitelmia uusiksi tulevaisuutta silmällä pitäen.

Mutta ei hätää, en mitä ilmeisimmin ole kumminkaan lopettamassa tarinaa tuon johdosta, mutta inteematerin puuttuminen tulee vaikeuttamaan muutamia kohtia toteuttaa.

Lupaan teille, että yritän pykätä seuraavaa osaa  ulos ennen joulua, vaikka minulla alkaakin taas aktiivisesti työt. Eikös se ole niin, että puoliksi suunniteltu, on puoliksi tehty ;)

Terveisin: Cherrysama

Ei pelkoa tarina ei ole loppunut :) Kommeteihin en valitettavasti ole kerennyt vastailemaan työkiireiden takia. Jatkoa voidaan odottella kuhan inteenmater tulee KK-lisäriin sillä seuraavan osan toteutus ilman sitä on mahdoton. Olen todella pahoillani etten ole tarinaa kerennyt jatkaa ennen lisärin ilmestymistä.  Muutama kuva on jo otettu mutta 4 kuvalla ei vielä uutta osaa tehdä. jatkoa odotettavissa heti piakoin sen jälkeen kun Inteemater on ilmestynyt.

Parhain terveisin: Cherrysama

Ardian vanhan kuusimetsän lampi

Vain lintujen hiljainen laulu rikkoi Ardian metsän tummaa rauhaa. Aurinko alkoi pikku hiljaa kohoilla taivalle valaisten myös vanhan kuusimetsän syvimmät paikat, johon yleensä normaalit kansalaiset eivät kulkeneet.

Lammen rannassa, vesiruohon seassa makasi tajuton hahmo. Hahmon kasvot olisivat pian veden pinnan alla sillä kun aurinko kohoaisi keskelle taivasta lamminkon pinta olisi noussut noin kymmenen senttiä.

Pian lammen rantaan ilmestyi toinen hahmo. Hahmo katsoi ensin lampea huomaamatta ruohon seassa makaavaa miestä, mutta pian hahmon katse huomasi vyön soljen välähtävän auringossa ja hän ryntäsi äkkiä sinne.

Tullut hahmo alkoi vetää miestä pois vedestä äkkiä ennenkuin mereltä tulevat maanlaiset virtaukset nostaisivat pinnan niin korkealle että tajuton mies hukkuisi.

Nainen huokaisi helpotuksesta ja rasituksesta kun hän oli saanut miehen raahattua pois vedestä. Uteliaana nainen katseli miestä ja huomatessaan, että hän alkoi aukaista silmiään, nainen astui askeleen taakse päin ja tarkkaili heräilevää nuorukaista.

Nuorukainen nousi istumaan ja katseli edessään olevaa lampea ihmeissään. "Missä olen?", Teririel kysyi itseltään ja katseli eteensä muistellen mitä kaikkea oli tapahtunut ennekuin hän menetti tajuntansa. Uteliaana nainen katseli miestä takaapäin ja lausui sitten: "Oletko kunnossa?"

Teririel katsahti olkansa yli ja näki takanaan, tummaihoisen naisen, jonka pitkät hiukset olivat valkoiset ja naisen naama koristi outo kuviointi. Hänen niukat vaattensa olivat nahkaa ja muita luonnosta saatavia aineita.

Säikähtäneenä mies loikkasi taakse päin ja kaatui selälleen ja tuijotti olentoa kasvoihin. "Olet Gloom", Teririel henkäisi ja tuijotti naista pelästyneenä.

Nainen hymyili miehellä pienesti kuulessaan tämän. "Joku näkymä tietää vanhan nimeni, nykyihmiset kutsuvat meitä muinaisiksi. Nimeni on Yra" hän kertoi ja soi miehelle jälleen lämpimän hymyn. "Teririel" mies vastasi hiukan hämmentyneen ja katseli tuota jumalaista olentoa edessään.

Yra nousi seisomaan ja käveli lähimmälle kannolle päin. "Noh kerro minulle kuinka jouduit näinkin kauas?", nainen sanoi istuessaan kannolle. "Kauas?" mies kysyin hämillään ja katsahti Yraa. "No olet Ardianin vanhan kuusimetsän syvyyksissä, ihmiset eivät enää nykyään tule tänne", nainen sanoi ja huomasi miehen järkyttyneen ilmeen.

Teririel kertoi Yralle kaiken elämästään tähän asti. Isän todellisen muodon, äidin kuoleman, veljen pahaksi kasvun ja sen kuinka Terius oli nyt kadonnut jonnekin. "Miksi ihmeessä veljesi jätti tänne sinut tappamatta?" Yra lausui tarinan päätteeksi ihmettelen. "Sitä itsekin mietin juuri" , Teri totesi ja katsahti naiseen.

"YRA!YRAAAA! YRA!" huudot keskeyttivät heidän keskustelunsa ja nainen käänsi katseensa pois Teririelistä. "TÄÄLLÄ!", nainen huudahti ja hymyili hiukan. "Veljeni tulevat.", hän sanoi ja käänsi jälleen katseensa mieheen hymyilen. "Veljet?", Teri kysyi hämmästyneenä.

 

Pian metsän suojista juoksi paikalla kaksi mustahaltia miestä "Sisko", lannevaatteinen haltia sanoi ja meni heti halaamana Yraa. Pitkä hiuksinen pysähtyi heti huomatessaan Teririelin ja katsahti sitten siskoaan. "Yra kuka hän on?", pitkähiuksinen kysyi ja tuli siskonsa viereen. "Inuhado", Yra sanoi pitkä hiuksille."Idibizo", hän käänsi katseensä lannevaatteiseen haltiaan vierellään ja katsoen sitten Teriä. "Tässä on Teririel, hänen veljensä jätti hänet tänne kuolemaan". Molemmat mustahaltiat käänsivät katseensa mieheen ja astuivat suojelevasti siskonsa eteen.

"YRA! HÄN ON IHMINEN!", Idibizo huudahti ja ristikätensä rintakehälleen katsoen sitten myrkyllisesti Teriä. "Oletko unohtanu mitä he tekivät äidillesi?" "En, mutta Teririel ei ole kuin muut", Yra yritti selittää veljelleen. "Idi, katso", Inuhadio sanoi äkkiä ja käveli sitten Teririelin luokse.

"Hänen korvansa", Inuhadio sanoi ja katseli Terin teräviä korvan kärkiä. "Minä en piittää vaikka hänellä olisi silakat korvissa, tapetaan hänet", Idibizo sanoi työkeästi ja katsahti siskoaan sitten. "Hän on ihminen", Idi totesi järkyttyneelle siskolleen. "Kuulinko oikein Idibizo, aiot tappaa hänet, etkö muista mitä olen opettanut sinulle?" kuului äkkiä ääni nelikon takaa.

Heidän kääntyessään he näkivät vanhan mutta kauniin mustahaltia naisen. "Äiti", Yra, Idi ja Inu totesivat yhteen ääneen. Nivxa katsahti kahteen poikaansa merkitsevästi ja siirsi sitten lempeämmin katseensa ottotyttäreensä lopulta hän käänsi katseensa Teririeliin ja käveli miehen luokse.

"Sinä olet merkki.", Nivxa lausui sitten Teririelille ja tuijotti tätä silmiin. "Silmät ovat sielun peili ja sinun peilisi on merkki", hän sanoi ja hymyili hiukan. "Merkki mistä?" Teririel kysyi  hämmentyneenä. "Aika näyttää", Nivxa totesi  hymyilen. "Vai voitko hoputtaa historiaa tapahtumaan" Nainen kääntyi poikiensa puoleen ja viitasi Idibizoa tulemaan luokseen syrjempään.

"Idi olen pettynyt sinuun, olet kuin isäsi kiivas mutta tyhmä", Nixva totesi ja kääntyi poikansa puoleen. "Äiti en luota häneen, Yra ja Yran kansa, ne kärsivät tuollaisista. Muistatko vielä." Idibizo yritti mutta nähdessään äitinsä julman iilmeen hän hiljeni. "Minä jos kuka muistan vainot, muistan kuinka Yran äiti toi Yran meille, minä muistan kuinka kirosin kun paras ystäväni kuoli. Poikani minä muistan haltiasodat, mutta muistatko sinä isäsi enteen, muistatko?", Nixva kysyi kiivaana. "Hän ei näytä punasilmäiseltä muinaiselta" Idi totesi. "Ei tietenkään, sillä hän on vasta vahvimman rodun esi-isä, hän on alku" Nixva totesi ja kääntyi.

"Tulkaa mennään" Nixva sanoi ja lähti kävelemään kun Inuhado ja Idibizo tulivat hänen vierelleen ja lähtivät kävelemään eteenpäin.

"Veljesi ovat pelottavia" Teririel totesi Yralle joka hymyili tälle pienesti. "Tiedän... Tervetuloa kotiin", nainen kuiskasi sitten.

Teri tunsi kuinka Yra muiden katselta suojassa puristi hänen käätään ja siveli sitä hellästi. Äkkiä nainen veti kätensä pois ja juoksi veljiensä ja äitinsä perään.

Teririel nosti hämmentyneenä kätensä ja tunsi kuinka hänen sisällään paloi outo leikki. Hän tunsi naisen pehmeä kosketuksen kädesään ja hänen oli pakko hymyillä. "Tule Teririel matka on pitkä!", Nixva huudahti olkansa yli miehelle joka hahvahtui ja lähti juoksemaan haltioiden ja Yran perään.

Yra hymyili salaa, sillä hän tiesi että pelastaja oli viimein saapunut.

Jatkuu...