Heipä hei. Ensinnäkin erittäin hyvää kevättä kaikille.

Tiedän, että olen ollut erittäin hiljaa ja epäaktiivinen, mutta tälle on syynsä, mm henkilökohtaisen elämän esteet sekä uudelleen alkaneet työt ovat verottaneet innostustani sekä aikaani tämän tarinan osalta. Lisäksi olen ollut "masentunut" kun raskauavaatehack ei toimi.

Mutta ei tarina suinkaa ole loppumassa, ainakin yritän kovasti, ettei tämä loppuisi tähän. Mutta haluan jo nyt varoittaa kaikkia lukioita, että seuraavasta osasta lähtien siirrymme ajassa  paljon, paljon eteenpäin, nimittäin ns. nykyaikaan, sillä minä haluan, että raskaudet näkyvät myös kuvissa. Mutta silti, siinä sivutaan osittain "vanhoja historiallisia tapahtumia"

Yritän mahdollisimman pian saada uuden osan luettavaksi, mutta se vaatii mm yhden uuden naapuruston rakentamisen eli aikaa siihen menee valitettavasti. olen jo osittain saanut sitä tehtyä mutta vielä paljon on kesken.

Terveisin: Cherrysama

Luin juuri hyvin ikäviä uutisia inteemateriin liityen Radolasta

Tässä tulee väistämättä nyt siis pieni tauko, sillä joudun miettimään hiukan kuinka seuraavan osan toteutan ja lisäksi muutamia suunnitelmia uusiksi tulevaisuutta silmällä pitäen.

Mutta ei hätää, en mitä ilmeisimmin ole kumminkaan lopettamassa tarinaa tuon johdosta, mutta inteematerin puuttuminen tulee vaikeuttamaan muutamia kohtia toteuttaa.

Lupaan teille, että yritän pykätä seuraavaa osaa  ulos ennen joulua, vaikka minulla alkaakin taas aktiivisesti työt. Eikös se ole niin, että puoliksi suunniteltu, on puoliksi tehty ;)

Terveisin: Cherrysama

Ei pelkoa tarina ei ole loppunut :) Kommeteihin en valitettavasti ole kerennyt vastailemaan työkiireiden takia. Jatkoa voidaan odottella kuhan inteenmater tulee KK-lisäriin sillä seuraavan osan toteutus ilman sitä on mahdoton. Olen todella pahoillani etten ole tarinaa kerennyt jatkaa ennen lisärin ilmestymistä.  Muutama kuva on jo otettu mutta 4 kuvalla ei vielä uutta osaa tehdä. jatkoa odotettavissa heti piakoin sen jälkeen kun Inteemater on ilmestynyt.

Parhain terveisin: Cherrysama

Ardian vanhan kuusimetsän lampi

Vain lintujen hiljainen laulu rikkoi Ardian metsän tummaa rauhaa. Aurinko alkoi pikku hiljaa kohoilla taivalle valaisten myös vanhan kuusimetsän syvimmät paikat, johon yleensä normaalit kansalaiset eivät kulkeneet.

Lammen rannassa, vesiruohon seassa makasi tajuton hahmo. Hahmon kasvot olisivat pian veden pinnan alla sillä kun aurinko kohoaisi keskelle taivasta lamminkon pinta olisi noussut noin kymmenen senttiä.

Pian lammen rantaan ilmestyi toinen hahmo. Hahmo katsoi ensin lampea huomaamatta ruohon seassa makaavaa miestä, mutta pian hahmon katse huomasi vyön soljen välähtävän auringossa ja hän ryntäsi äkkiä sinne.

Tullut hahmo alkoi vetää miestä pois vedestä äkkiä ennenkuin mereltä tulevat maanlaiset virtaukset nostaisivat pinnan niin korkealle että tajuton mies hukkuisi.

Nainen huokaisi helpotuksesta ja rasituksesta kun hän oli saanut miehen raahattua pois vedestä. Uteliaana nainen katseli miestä ja huomatessaan, että hän alkoi aukaista silmiään, nainen astui askeleen taakse päin ja tarkkaili heräilevää nuorukaista.

Nuorukainen nousi istumaan ja katseli edessään olevaa lampea ihmeissään. "Missä olen?", Teririel kysyi itseltään ja katseli eteensä muistellen mitä kaikkea oli tapahtunut ennekuin hän menetti tajuntansa. Uteliaana nainen katseli miestä takaapäin ja lausui sitten: "Oletko kunnossa?"

Teririel katsahti olkansa yli ja näki takanaan, tummaihoisen naisen, jonka pitkät hiukset olivat valkoiset ja naisen naama koristi outo kuviointi. Hänen niukat vaattensa olivat nahkaa ja muita luonnosta saatavia aineita.

Säikähtäneenä mies loikkasi taakse päin ja kaatui selälleen ja tuijotti olentoa kasvoihin. "Olet Gloom", Teririel henkäisi ja tuijotti naista pelästyneenä.

Nainen hymyili miehellä pienesti kuulessaan tämän. "Joku näkymä tietää vanhan nimeni, nykyihmiset kutsuvat meitä muinaisiksi. Nimeni on Yra" hän kertoi ja soi miehelle jälleen lämpimän hymyn. "Teririel" mies vastasi hiukan hämmentyneen ja katseli tuota jumalaista olentoa edessään.

Yra nousi seisomaan ja käveli lähimmälle kannolle päin. "Noh kerro minulle kuinka jouduit näinkin kauas?", nainen sanoi istuessaan kannolle. "Kauas?" mies kysyin hämillään ja katsahti Yraa. "No olet Ardianin vanhan kuusimetsän syvyyksissä, ihmiset eivät enää nykyään tule tänne", nainen sanoi ja huomasi miehen järkyttyneen ilmeen.

Teririel kertoi Yralle kaiken elämästään tähän asti. Isän todellisen muodon, äidin kuoleman, veljen pahaksi kasvun ja sen kuinka Terius oli nyt kadonnut jonnekin. "Miksi ihmeessä veljesi jätti tänne sinut tappamatta?" Yra lausui tarinan päätteeksi ihmettelen. "Sitä itsekin mietin juuri" , Teri totesi ja katsahti naiseen.

"YRA!YRAAAA! YRA!" huudot keskeyttivät heidän keskustelunsa ja nainen käänsi katseensa pois Teririelistä. "TÄÄLLÄ!", nainen huudahti ja hymyili hiukan. "Veljeni tulevat.", hän sanoi ja käänsi jälleen katseensa mieheen hymyilen. "Veljet?", Teri kysyi hämmästyneenä.

 

Pian metsän suojista juoksi paikalla kaksi mustahaltia miestä "Sisko", lannevaatteinen haltia sanoi ja meni heti halaamana Yraa. Pitkä hiuksinen pysähtyi heti huomatessaan Teririelin ja katsahti sitten siskoaan. "Yra kuka hän on?", pitkähiuksinen kysyi ja tuli siskonsa viereen. "Inuhado", Yra sanoi pitkä hiuksille."Idibizo", hän käänsi katseensä lannevaatteiseen haltiaan vierellään ja katsoen sitten Teriä. "Tässä on Teririel, hänen veljensä jätti hänet tänne kuolemaan". Molemmat mustahaltiat käänsivät katseensa mieheen ja astuivat suojelevasti siskonsa eteen.

"YRA! HÄN ON IHMINEN!", Idibizo huudahti ja ristikätensä rintakehälleen katsoen sitten myrkyllisesti Teriä. "Oletko unohtanu mitä he tekivät äidillesi?" "En, mutta Teririel ei ole kuin muut", Yra yritti selittää veljelleen. "Idi, katso", Inuhadio sanoi äkkiä ja käveli sitten Teririelin luokse.

"Hänen korvansa", Inuhadio sanoi ja katseli Terin teräviä korvan kärkiä. "Minä en piittää vaikka hänellä olisi silakat korvissa, tapetaan hänet", Idibizo sanoi työkeästi ja katsahti siskoaan sitten. "Hän on ihminen", Idi totesi järkyttyneelle siskolleen. "Kuulinko oikein Idibizo, aiot tappaa hänet, etkö muista mitä olen opettanut sinulle?" kuului äkkiä ääni nelikon takaa.

Heidän kääntyessään he näkivät vanhan mutta kauniin mustahaltia naisen. "Äiti", Yra, Idi ja Inu totesivat yhteen ääneen. Nivxa katsahti kahteen poikaansa merkitsevästi ja siirsi sitten lempeämmin katseensa ottotyttäreensä lopulta hän käänsi katseensa Teririeliin ja käveli miehen luokse.

"Sinä olet merkki.", Nivxa lausui sitten Teririelille ja tuijotti tätä silmiin. "Silmät ovat sielun peili ja sinun peilisi on merkki", hän sanoi ja hymyili hiukan. "Merkki mistä?" Teririel kysyi  hämmentyneenä. "Aika näyttää", Nivxa totesi  hymyilen. "Vai voitko hoputtaa historiaa tapahtumaan" Nainen kääntyi poikiensa puoleen ja viitasi Idibizoa tulemaan luokseen syrjempään.

"Idi olen pettynyt sinuun, olet kuin isäsi kiivas mutta tyhmä", Nixva totesi ja kääntyi poikansa puoleen. "Äiti en luota häneen, Yra ja Yran kansa, ne kärsivät tuollaisista. Muistatko vielä." Idibizo yritti mutta nähdessään äitinsä julman iilmeen hän hiljeni. "Minä jos kuka muistan vainot, muistan kuinka Yran äiti toi Yran meille, minä muistan kuinka kirosin kun paras ystäväni kuoli. Poikani minä muistan haltiasodat, mutta muistatko sinä isäsi enteen, muistatko?", Nixva kysyi kiivaana. "Hän ei näytä punasilmäiseltä muinaiselta" Idi totesi. "Ei tietenkään, sillä hän on vasta vahvimman rodun esi-isä, hän on alku" Nixva totesi ja kääntyi.

"Tulkaa mennään" Nixva sanoi ja lähti kävelemään kun Inuhado ja Idibizo tulivat hänen vierelleen ja lähtivät kävelemään eteenpäin.

"Veljesi ovat pelottavia" Teririel totesi Yralle joka hymyili tälle pienesti. "Tiedän... Tervetuloa kotiin", nainen kuiskasi sitten.

Teri tunsi kuinka Yra muiden katselta suojassa puristi hänen käätään ja siveli sitä hellästi. Äkkiä nainen veti kätensä pois ja juoksi veljiensä ja äitinsä perään.

Teririel nosti hämmentyneenä kätensä ja tunsi kuinka hänen sisällään paloi outo leikki. Hän tunsi naisen pehmeä kosketuksen kädesään ja hänen oli pakko hymyillä. "Tule Teririel matka on pitkä!", Nixva huudahti olkansa yli miehelle joka hahvahtui ja lähti juoksemaan haltioiden ja Yran perään.

Yra hymyili salaa, sillä hän tiesi että pelastaja oli viimein saapunut.

Jatkuu...

(Lukijoiden pyynnöstä ensin tulevat kuvat ja sitten tekstit, mutta nyt osaan :) )

Ardian kuninkaan linna



Viimein koitti tapahtuma, jota koko Ardian oli odottanut, Marinen synnytksen aika. Kun viimein pienokainen putkahti maailmaan ja ja nainen sai tämän käsivarsilleen, hän oli kuolla pettymyksestä sekä suuttumuksesta. Naisen käsille laskettiin pieni poika vauva.

Pienokainen sai nimekseen Fesion Von Dealan. Sion oli onnellinen luulessaan, että hän oli saanut heti pojan, joka voisi periä kruunun huoletta.



Myös itse kuningas Felix käveli linnansa käytävillä tyytyväisenä. Olihan hänen siitämänsä lapsi ollut poika ja varjellut juuri niitä oppeja ja periaatteita, joita hän oli pienestä pitäen pojalleen Sionille teroittanut.



Pian Fesionin syntymän jälkeen Marine alkoi puhua haluavansa toisen lapsen. Sion, hänen aviomiehensä oli kumminkin hiukan hämillään. Hänelle oli opetettu, että jos esikoinen olisi poika olisi parempi olla tekemättä lisää lapsia. Myös hänen vaimonsa, oli tunnetusti hiukan nihkeä hankkimaan isoa lapsikatrasta. Tämä saikin miehen maailman mustenemaan hiukan.



Marine oli vältellyt kuningasta, Fesionin syntymän jälkeen mutta viimein koitti sitten se väistämätön asia, kun he kohtasivat.
"Ahh! Kuningatar.", Felix sanoi myhäilen ja katsahti Marinea jatkean sitten,
"Kuulin, että olet halukas hankkimaan lisää lapsia, muista että voit koska vaan tulla sänkyyni."



Tämä oli naiselle viimeinen pisara.
"Veit neitseellisyyteni, ja siitit minut, oman poikasi vaimon, raiskasit minut useasti kun poikasi oli poissa! Katso nyt Fesion on sinun poikasi, minun mieheni pikku veli!"., Marine kiljui ja huitoi ilmaa.
"Minä niin toivon, että te kuolisitte ja voitte olla varma että  Fesion ei koskaan tule nousemaan valtaistuimelle vaan sinne nuosee minun ja mieheni, sinun poikasi, lapsi!", hän jatkoi.
Felix yritti turhaan saada naista hiljenemään, lopulta Marine sittenn poistui paikalta itku kurkussa.



Samaisena iltana kun Marine oli joutunut kohtaamaan haamunsa, hän meni miehensä makuukamariin.
"Sion rakkaani", hän kuiskasi ja veti yöpukuisen miehensä lähelleen. Sion katsoi pitkästä aikaa vaimoaan silmiin ja näki niissä saman kujeilevan naisen, johon oli tutustunut. Marinen tuttu, ruusun ja kanelin sekainen tuoksu tunkeutui hänen nenäänsä ja hän hymyili.



Pian näystä lumoutuneena mies kietoi kätensä naisen ympärille ja suuteli tätä. Hän tajusi kuinka paljon hän oli kaivannut vaimoaan hääyön jälkeen. Jostain kumman syystä Marine ei halunnut harrastaa aviollisia velvotteita miehensä kanssa. Kun Sion tunsi naisen rintamuksen painautuvan tiukasti itseensä, hän joutui hurmioon, joka johti...



Parin pitkästä aikaa avioparin vuoteeseen harrastamaan haurautta.



Seuraavana aamuna Sion kumminkin katui yöllistä hetkeään vaimonsa kanssa, sillä Marine oli aamulla vihjannut, että kuun kierto oli ollut otollisella paikalla viime yönä. Mies pelkäsi, että he saisivat toisen pojan ja Sion saisi pelätä verilyötyä kruunun tulevaisuudesta. Felix näytti päältä päin rauhalliselta ja käski poikaansa olla huolehtimatta tuollaisia asioita. Kumminkin hänen sisällään repesi tunnemyrsky. Marine oli uhannut tappaa Fesionin ja nyt nainen oli ollut miehensä kanssa sängyssä, josta voisi syntyä poika.



Kun samaisena iltana muut olivat menneet nukkumaan ja Felix oli varmistunut siitä, että kukaan ei liikuisi linnan käytävillä, hän nousi tuolistaan ja lähti kohti vauva huonetta jossa Marine ja hänen poikansa nukkuivat.



Felix avasi hiljaa huoneen oven ja varmistuttuaan, että prinsessa ei ollut herännyt hän hiipi kehdon luokse ja nosti poikansa pois. "Ei hätää Fesion, me karkaamme", kuningas kuiskasi ja nosti pojan syliinsä, hiipien sitten ulos huoneesta.



Kun kuningas pääsi sitten alas ja oli menossa ulko ovea kohti hän tunsi itseään kylmäävän. Pian hän näki hailakan vihreän hahmon ja katsoi tätä jätkyttyneenä. Hahmo leijui paikallaan ja tuli kohti miestä.



Lopulta hahmo kääntyi Felixiä päin ja mies tunnisti tämän.
"Safi, rakkaani", mies sanoi ja kyyneleet täyttivät hänen silmänsä.
"Kyllä sama nainen, jota lupasit rakastaa. Sama nainen jonka myrkytit kun sait kuulla että odotan kolmatta lasta." hahmo sanoi ontolla äänellä. Felix pudisteli päättään hetken.
"Anna anteeksi Safi, mutta en voinut ottaa riskiä, että Sion ei olisi noussut istuimelle." mies itki.



"Niin" Safi sanoi jäätävästi ja katsahti mieheen jatkaen:
"Silti nyt haluat että hänen pikku veljensä on nouseva istuimelle. Fesion on sinun poikasi" Äkkiä hahmo hyökkäsi eteenpäin ja Felix tiputti lapsen lattialle säikähtäessään.
"Siksi sinun kuuluu kuolla!"

Von Mayreen Pohjoinen tila



"Mutta mieti nyt David, Fesion on myös minun sukulaiseni" Raistlin sanoi Davidille joka teki aitausta nutipäille, joita pian tilalle olisi tulossa.
"Raist, minusta otat tuon liian vakavasti, olet jo vanha mies kun poika tulee nuosemaan istuimelle, hän ei kerkiä vaikuttaa elämääsi kpvinkaan paljoa", David järkeili ja nakutteli sitten nauloja paikalleen.
"Jättäisiköhän hän meidät verotta jos ostaisimme hänelle vaikka hevosen?", Raistlin mietti ääneen ja lähti sitten sisälle.



Mies käveli vaimonsa luokse, joka oli hoitamassa aamurutineitaan.
"Huomenta rakas, joko kuulit uutiset. Viime yönä veljesi sai pojan", Raistlin kertoi hymyilen. Jade laski harjan käsistään ja katsoi peilin kautta hymyilen miestään.
"Olen siis iloinen veljeni puolesta", hän sanoi hiukan hiljaisena.



Kun viimein hänen miehensä poistui, Jade nuosi kiukkua kihisten ylös.
"Poika, hän on saanut pojan. Ääh suunnitelmani vaikeutuivat juuri suuresti veljeni takia", hän ajatteli kiukuisena sillä hän oli jo hionut vallankaapauksen melkein loppuun kuukausien aikana.



Onnittelukirjettä kirjoittaessaan Jaden olisi tehnyt mieli haukkua veljensä pystyyn, hän tunsi niin suurta vihaa syntynyttä lasta kohtaan ja alkoi miettiä miten saisi vauvan päiviltään ja vielä niin että häntä ei yhdistettäisi tapahtumiin.



Samaan aikaan kun Jade teki omia suunnitelmiaan, niin Raistlin hoiteli välejään rakkaaseen Amalieensa.
"Amalie, karataan pois. En kestä ajatusta elämästä ilman sinua", mies sanoi ja puristi naisen käden käteensä tiukasti.
"Mutta olen naimisissa ja sinulla on vaimo. Olen raskaana ja entäpä Shade ja Strum?", Amalie huolestui.
"Keksitään jotain ja tottakai lapset tulisivat mukaan", mies sanoi lempeästi.
Jos Amalie ei olisi ollut raskaana ja olisi ollut nuorempi hän olisi karannut heti, mutta nyt asiat olivat toisin.
"Lupaatko lähteä kanssani jos keksin jotain?", mies kysyi ja tuijotti toiveekkaasti naista silmiin joka nyökkäsi hyväksyvästi ja hymyili.



Illalla Amalie meinasi mennä kysymään Raistlinilta oliko tämä keksinyt mitään mutta astuessaan sisään hän näki kuinka Raist vietti kiihkeää hetkeää vaimonsa kanssa. Naisen sydän särkyi.



Amalie kiiruhti pois ja Raistlin huomasi tämän ja puristeli käsiään yhteen. Jade oli hämillään siitä miksi mies käytäytyi noin ja vielä enemmän hän hämmästyi kun Raistlin kiiruhti naisen perään juoksu jalkaa hetken päästä.



Mies löysi naisen itkemästä pienestä asumuksestaan.
"Minä luulin että rakastit minua", nainen nyyhki ja itki käsiinsä surkeana.



"Amalie rakas, yritä ymmärtää, että minun täytyy tehdä noin ettei Jade tajua mitään", mies aloitti ja tästäkös nainen suuttui. Raistlin oli kyllä karkaamassa hänen kanssa, mutta hänen vaimonsa ei saisi epäillä mitään.



"jos noin on, niin ehkä on parempi että palaat vaimosi luo ja unohdat minut", nainen sanoi kimpaantuneena. Raistlin ei saanut edes selitää kun nainen ajoi jo hänet ulos.



Mies purki surunsa ja vihansa, vaimonsa kanssa sängyssä.



Pian kuitenkin Jade tajusi, että Amalien ja hänen miehensä välillä oli enemmänkin kuin isäntä ja tämän palvelija suhde ja hän sekosi.



Eräänä iltana sitten kun Raist oli korjaamassa aitaa, Jade hiipi hänen taakseen kirveen kanssa ja kohotti sen...



iskien sen suoraan miehensä päähän maksuksi petoksesta.



Aamulla mies lyödettiin kuoleena nutipäiden aidan edestä. Kaikki järkyttyivät teon raakuudesta.



Jade onnistui huijaamaan kaikkia, että oli järkyttynyt miehensä kuolemasta vaikka nainen itse oli tehnyt hirmuteon.



Samoihin synkiin aikoihin, tapahtui myös iloisia asioita. Nimittäin Shadesta kasvoi taapero.



Ja Strumista tuli lapsi.

Jatkuu...

Von Mayreen kartanolla:

Vankka ja vauras suku oli kuollut ilmeisesti Kyran Von Mayreen mukana. Taloon jääneillä Tomasilla ja Kitiaralla oli koko ajan vaikeuksia kolmen lapsen kanssa, Tanisin, joka oli hiukan jälkeen jäänyt päästään, Evaryn, joka oli pikku leidi ja jätti työt tekemättä, sekä koupuksen Mariuksen jolle piti opettaa kokoajan taitoja.

Onneksi Marius oli nopea oppimaan ja Kitiara hyvillä ja äidillisillä hermoillaan jaksoi hoitaa sen.


Pian kumminkin Ardianissa alkoi riehua Leskensurma. Kauhein tauti ikinä Ardianin vuosien. Se ei jättänyt ketään turvaan, se iski niin köyhiin,kuin rikaisiin, lapsiin ja vanhuksiin. Noina vuosiana kunningaskunnasta kuoli satoja ellei melkein tuhat asukasta.

Pian Leskensurma saapui myös Von Mayreen tilalle ja Tomas sai sen. Kitiara hoivasi isäänsä kaikella taidolla millä osasi. Suurin osa kylän parantajista oli itsekin taudissa ja niinpä apua ei saisi.


Tomas oli joutunut myymään peltoja ja muita suvulle kuuluvia tontteja jotta perhe pysyisi ruuassa. Koska Tomas ei kyennyt enää käymään töissä ja heillä ei ollut työikäistä poikaa olivat he pulassa. Kitiarakin sai tehdä tarpeeksi töitä kotona joten häntä ei voinut laittaa enää piian hommiin minnekkään.

Noina vuosina Kitiara kuuli myös uutisen puolhaltiasta sekä nunnasta jotka karkasivat luostarista pakoon kahden lapsen kanssa. Pian Kiti saikin tietää että Damus oli ollut toinen noista lapsista ja hänen sydäntään kylmäsi. Hänen eniten pelkäämänsä asia oli tullut todeksi. Damus oli kadonnut eikä hän enää koskaan näkisi lastaan. Ei hän olisi muutenkaan saanut nähdä lasta mutta hän olisi tiennyt missä poika oli.

Pian Evary joka auttoi muutenkin hyvin vähän kotitöissä alkoi valittaa jäsenten särkyä ja kylmää. Kitiara pelkäsi pahinta...



Eikä turhaan. Vain parin päivän päästä sekä Evary että Tanis sairastuivat Leskensurmaan.



Myös tuona aikana Mariuksesta kasvoi oikein reipas lapsi joka auttoi iso siskoaan niin paljon kuin pystyi.


Kun viimein Tomas tervehtyi ja Kitiara kertoi että myös Evary ja Tanis olivat sairaita, tämä oli kova isku. Mies alkoi pelätä että menettäisi lapsensa ja hommasi apua jopa kaukaa pelatakseen lapsensa.


Kitiara istui iltaisin huoneessaan pelin edessä ja katseli takaisin kasvaneita kiharoitaan ja siveli kasvojaan. Hän mietti kuinka paljon Damus mahtaisi näyttää häneltä. Hänen sydäntään raastoi tieto siitä että hän ei näkisi poikaansa ehkä enää ikinä.


Viimein Tomas oli saanut erään parantajan kotiinsa. Mies oli onnellinen kuulessaan että lapset varmasti selviäisivät Leskensurmasta. Jopa Tanis jonka aivot eivät täysin kunnolla toimineet, vaikka yleensä tauti vie aina heikommat.


Koska Tomas ei enää sanut tehdä töitä taudin jäljeltä hän alkoi lukea vaimonsa päiväkirjoja ja muistella mennyttä elämäänsä.


Hän yritti myös viimein saada Kitiaran avioon, mutta hevoskauppiaan pojan Johinin ja Kitiaran tapaaminen ei sujunut. Pari istui vain hiljaa olohuoneessa eikä noteeraanut toisian. Kitiara ei ollut kertonut kenellekkään että hän edelleen rakasti serkkuaan Teriusta niin paljon  että ei halunnut ketään muuta. Vaikka huhut siitä että juuri Terius oli tappanut täti Aan sekä vienyt veljensä ja kuka ties tappanut tämänkin.


Viimein lapset paranivat ja viettivät viimeisiä lapsuuden päiviään sulassa sovussa.


Pian taloon saatiinkin sitten nuori miehenalku Tanis, joka oli valmis töihin ja löytäisi vaimon vaikka järki ei ollutkaan yhtä terävä kuin puukon terä.


Sekä punapäinen kaunotar Evary, joka muistutti kovasti äitiään nuorena. Ainoa huono puoli oli että naisesta oli kasvanut liian leidi eikä hän halunnut osallistua talon arkeen vaan eli vaaleanpunaisissa unelmissaan siitä että, joku prinssi tulisi ja viesi hänet kauas pois.


Jatkuu...

HUOM! Osa sisältää hieman simsalastomuutta!

Viimein tuli se yö jolloin Miscah ja Talmier olivat suunnitelleet pakenemisensa Katen ja Damuksen kanssa. Miscah oli tietoinen siitä että Raff ja Anna pitivät yöllä salaisen tapaamisen, jossa he suunnittelivat Damuksen murhaamista. Varovasti puolhaltia raotti ovea  ja näki vanhukset juttelemassa keskenään.


Samaan aikaan Talmier oli käskenyt Damusta ja Katea pukemaan ja selitti näille tilanteen niin hyvin kuin pystyi ja kykeni.


Varovasti Miscah sulki oven ja raahasi erään penkin oven tukkeeksi, jotta se pidättelisi Isä Raffia ja Annaa niinkauan, että he pääsisivät pakenemaan.


Kumminkin Isä Raff kuuli kun penkkiä raahattii, mutta liian myöhään. He olivat nalkissa. "AVAA OVI MISCAH!", vahus huusi ja takoi ovea. Anna lyyhistyi maahan itkemään.


Pian nelikko seisoi pihalla ja he päättivät lähteä kiertämään vuorien kautta kohti eteläistä merta. Miscah nosti väsyneen Katen syliinsä ja he lähtivät kävelemään....


Kohti pimenevää metsää.


He kulkivat...


päivää...


Ja yötä...


Kunnes eräänä sateisena päivänä he pääsivät aloittamaan laskeutumisen vuorilta alas laaksoon.


Alhaalta kuusimetsän reunasta he löysivät hylätyn mökin jossa he voisivat piileskellä.


Astuessaan sisään he huomasivat heti että talo oli ollut vanha karjatila, mutta siellä oli joskus asunut myös joku.


Sillä välin kun Miscah ja lapset järjestelivät paikkoja ja purkivat muutamia aitauksia, teki Talmier heille uudet vaatteet.


Lisäksi he leikkasivat kaikkien hiuksia hieman. Varsinkin Katelle oli kova paikka menettää kiharansa, onneksi Damus oli oppinut lohduttamaan tytön hetkessä.


Eipä aikaakaan kun itse kunningas Felix saapui tyttärensä ja tämän rengin kanssa asunnolle. Miscah suostutteli kuninkaan jättämään heidät rauhaan, sillä tavalla että hän lupasi joka kevät metsästää kuninkaalle mehevän hirvenpaistin tai pullean fasaanin. Felix tietysti suostui, olihan hän hyvän ruuan ystävä.


Kuningas oli myös kova naisten perään ja hän iskikin silmänsä nuoreen Kateen ja huokutteli tätä hovineidoksi linnaan. Kate lupasi harkita asiaa kuhan olisi tarpeeksi vanha hovineidoksi ja kuningas tuntui tyytyvän vastaukseen.


Talmier oli valmistanut koko porukalle aterian, jossa hän sai sovittua myös, että he ja David sekä Jade kävisivät vaihtokauppaa niin ettei aina tarvitsisi lähteä kylille asti ostamaan kaikkea tarvittavaa.


Pian nainen poistui ulos Miscahin luokse ja kuiskasi onnellisena. "He suostuvat etteivät kerro meistä kellekään" Nainen sanoi ja suuteli miestä.


Kun illalla lapset oli saatu nukkumaan niin Miscah käveli naisen luokse. "Talmier, rakkani" hän kuiskasi ja nainen sulki kirjan jota oli lukemassa ja katsoi puolhaltiaa hymyilen, "Niin?"


Mies veti naisen ylös ja polvistui tämän eteen. "Rakastan sinua niin paljon että haluan sinu kokonaan omaksi" Miscah sanoi ja ojensi Talmierille sormuksen.


Nainen nosti sormuksen ja ihaili sitä sanattomana.


Hän pujotti sen sormeensa ja katseli sitä onnellisena. "Tottakai tulen vaimoksesi Miscah rakkaani" hän sanoi ja mies tunsi kuinka hänen sydämensä oli pysähtyä onnesta.


Kun mies pääsi ylös nainen kapsahti hänen kaulaansa ja halasi tätä onnellisena.


Sinä yönä he päättivät antautua toisilleen kokonaan.


Hellistä suudelmista he vajosivat pian nauttimaan täysillä toisistaan.


Sinä yönä vain metsä kuunteli heidän rakkauden tunnustuksiaan.


Kunnes he viimein nukahtivat sylikkäin heinien sekaan.


Kuukausia myöhemmin Talmier huomasi että muisto yöstä oli syntyvä lihaksi ja luuksi. Ja Miscah oli onnellisempi kuin koskaan.


Niinpä Miscah ja Talmier menivät naismisiin ja Talmieristä tuli Talmier Asterlie.


Sitten sinä talvena heille syntyi tytär Mistal Asterlie.


Mistalista kasvoi nopeasti pieni tyttö ja Miscah huomasi selvästi että tytön suonissa virtasi hitunen haltianverta, tämän vaaleista silkkisistä hiuksista sekä paksuista tummista ripsistä.


Pian myös Katesta kasvoi nuori naisen alku.


Ja Damuksesta nuori herra.


Ja väistämätön tapahtui. Koska Damus ja Kate olivat aina tienneet etteivät olleet sisko ja veli he rakastuivat pian toisiinsa palavasti.


Jatkuu...