Kun Tika oli kuullut siitä että Kitiara oli antanut Damuksen pois hän ryhtyi oitis selvittäämään minne poika oli päätynyt. Tika halusi kovasti poistaa suvustaan Dalamariuksen veren sillä tuo mies ja hänen jälkeläisensä olivat kumminkin tappaneet niin monta hänelle rakasta ihmistä. Päivittäin nainen sai vastauksia kirjeisiinsä joita lähetteli ympäri Ardiania etsiessään vaaleaa outo silmäistä poikalasta, aina vastaus oli negatiivinen.


Pian nainen kertoi myös aviomiehellensä että odotti heidän esikoistaan. Dave oli hiukan järkyttynyt sillä lapsi ei ollut kuulunut parin suunnitelmiin vielä muutamaan vuoteen ennenkuin tila alkaisi tuottaa ja raha saataisiin kulkemaan. Silti salaa Dave toivoi kumminkin että Tikalle ei raskauden aikana kävisi mitään pahaa.


Tuosta lähtien Dave istuskeli usein kaivon reunalla ja mietti että jo pian hän pääsisi lapsensa kanssa sitten viljelemään peltoja ja lapsi pääsisi auttamaan isäänsä.


Pikku hiljaa Tikan vatsa alkoi pyöristymään kauniisti mutta silti nainen oli edelleen sama tempperamenttinen tilan emäntä kuin ennenkin.


Sinä syksynä Valpurin viinitilalta tuli erittäin huono omena sato ja Dave kirosi mielessään koko outoa vuotta joka oli suoraan sanottuna ollut ihan kauhea. Omenat olivat kuivia ja rumia eikä niistä millään ilveellä saisi suosittua Vilpurin omenaviiniä.


Pimeimpänä talven hetkenä Tika synnytti sitten pikkuisen pojan. Dave nosteli pikaa ihmeisään ja katseli sitä. Oliko tuo pieni olento todella hänen poikansa, koko tilan perijä jollei mitään pahaa sattuisi. Pojan nimeksi päätettiin antaa Draven.


Vuodet vierivät ja pojasta kasvoi pikkuinen taapero ja Deve pitikin pojastaan hyvää huolta aina kun kerkesi tullessaan illalla pelloilta tai kauppaamasta viinejä. Draven muistutti kovasti isäänsä.


Tosin pojan opettaminen jäikin sitten Tikan harteille, eipä Tika sitä pahakseen pannut vaan sen että huomasi tuona aikana olevansa taas raskaana. Tikaa harmitti hänen nykyinen asemansa vauvanpuskiajana vaikkin esikoinen oli ollut poika. Silti Tika oli ylpeä nopeasti opivasta pojastaan.


Keväällä Tika sitten synnytti toisen pojan Kadavin. Myös keväällää Dravenista kasvoi tarpeeksi vanha että hänet saatettiin laittaa isänsä mukana töihin pelloille ja muihin viininlaitoin saloihin.


Poika teki kiltisti isänsä rinnalla töitä ja Dave katseli poikaansa tyytyväisenä Dravenista kasvaisi vielä kunnon viinitilallinen.


Noina vuosina metsästysmajalla:

Eräänä iltana Terius oli pakotettu pihalle tekemään rästiin jääneitä töitään kun poika kuuli illan pimetessä sisältä naurua.


Sisällä Täti A ja Teririel juttelivat keskenään iloisesti. Täti A oli alkanut vihaamaan Teriusta serkunsa siittämisen johdosta eikä puhunut enää ollenkaan pojalle. Myös Teririel hieman halveksyi veljeään tämän takia mutta oli kumminkin väleissä Teriuksen kanssa. Nähdessään tämän Terius tunsi sellaisen vihan nuosevan sisällään, jota kukaan ei koskaan tajuaisi.
"He eivät pelkää minua, he eivät kunnioita minua" Terius ajatteli ja nappasi maasta oksan ja heitti sen kohti ikkunaan.


Lasi rysähti sellaisella voimalla sisään että Ambrosie loikkasi polvilleen maahan ja Teririel pystyyn ja suojasi kasvojaan lasin sirpaleilta. Kun täti A tajusi millä poika oli saanut ikkunan rikki hän järkyttyi.
"MIKSET SINÄ VOI OLLA KUIN TERIRIEL!" Täti a kiljahti ja painui maahan itkemään.
Terius tuijotti kaksikkoa hetken ja lausui viileästi:
"Koska olen parempi kuin aika koittaa"


Teririel veti tätin maasta ylös ja nappasi tämän kainaloonsa rauhoitellen vanhusta.
"Elähän  nyt Aa", nuori mies yritti.
"Minä niin pelkään häntä Teri, pelkään häntä niin", Täri aa sai sanottua itkunsa keskeltä. Vihaisena Teririel kehoitti tätiä menemään pyyhkimään kyyneleet ja katsahti ulko-ovelle.


Kun täti oli mennyt Teririel ryntäsi ulos ja nappasi veljensä tiukasti oteeseensa ja alkoi hakata tätä karjuen:
"Sait kuolla senkin paholaisäpärä, luulet olevasi niin pelottava säikytellessäsi vanhaa naista!" Kun viimein teri laski irti niin Terius katsahti veljeään ja ryntäsi sisälle.


Silmä mustana ja huuli auki Terius istui penkillä ja siveli lämmintä verta joka vuosi hänen huulestaan. Kun täti A näki pojan hän kauhistui.
"Mitä sinulle on tapahtunut Terius", hän huudähti ja kiiruhti pojan luokse.


Terius nuosi penkiltä ja lähti kävelemään pois. Täti A tarttui poikaan. Terius kiepsahti naisen otteesta ja katsoi tätä silmiin.
"Tästä sinä et selviä elossa noita. Käännytit parhaan sotilaani minua vastaan täti. Sinä saat katua"


Muutamaa päivää myöhemmin Teririel yritti pyytää pahoja sanojaan anteeksi veljeltään mutta Terius ei antanut.
"Valitsit puolesi silloin kun kohotit nyrkkisi veljeäsi vastaan Teri. Harmi, olisit todella ollut mahtava sotilas" Teririel ei tajunnut mitä ihmettä hänen veljensä päässä liikkui. Pienestä pitäen Terius oli jo seurannut isänsä jalan jälkiä, mitä hän voisikaan saada vielä aikaan.


Vuosien saatossa pojista kasvoi miehiä.



Sitten oli Teriuksen aika toteuttaa suunnitelmansa jota oli hautonut monta vuotta. Siitä asti kun hänen veljensä oli häntä vastaan rikkonut.

Täti Aa oli käynyt jo maaten ja Teririel oli ulkorakennuksessa pesulla kun Terius hiipi alakerran kaminalle ja aukaisi luukun. Hän tuijotti liekkejä hetken ja sulki sitten silmänsä kuiskaten hiljaa sanat:
"Ikka tal unest ilut el" sitten hän kiiruhti nopeasti ulos.


Pian miehen käskystä liekit alkoivat tanssahdella ulos kaminan tulisestä pätsistä ja tarttuivat kaikkeen mikä oli niiden lähellä.


Vain muutamassa minuutissa koko alakerta oli liekeissä.


Täti Aa heräsi kauhuissaan ja yritti rynnätä ulos mutta liekit olivat saartaneet hänet.
"APUA TERI, AUTA MINUA!", nainen huusi kauhuisaan mutta pian hänen nenäänsä tunkeutui palaneen lihan haju ja hän tiesi ettei hän koskaan selviäisi.


Kuulessaan tädin huudot Teri juoksi pihalle ja huomasi liekit sekä Teriuksen joka seisoi takaoven edessä hymyillen.
"Väisty veli! Hän kuolee!", Teri huusi ja tuijotti kauhuissaan alakertaa ja haistoi jo palaneen lihan ulos asti.
"Hänen kuolemansa on helppo rinnallasi veli, hyvä yötä", Terius sanoi ja löi täysillä veljeään leukaan.


Teri tuupertui maahan ja Terius tuijotti hymyilen tajuttoman veljensä ruumista.


Hän nappasi helpostti hoikan tajuttoman veljensä olkapäilleen ja jätti Von Mayreen metsästysmajan tulen neileväksi ja suunnisti kohti Adrianin metsiä jättääkseen veljensä kuolemaan jonnekin tuonne.


Jatkuu...