Sinä yönä Eva ei saanut nukutuksi silmäystäkään, niinpä hän puki päälleen leninkinsä ja päätti lähteä alas, rappusissa hän huomasi, että olohuoneen takkassa paloi tuli. Nainen lähti kohti olohuonetta kun onnekseen hän huomasi Kyran istuvan alusvaatteisillaan sohvalla ja tuijottaen häntä sama surumielinen ilme kasvoillaan, joka hänellä oli aina. Tällä kertaa vaan tuntui että hänen katseensa oli entistä surullisempi. Eva halusi purkaa jollekin oloaan ja tiesi ettei Kyra tuomitsisi häntä.


Nainen istuutui Kyran viereen ja alkoi puhua yöstään Dalamarin kanssa punastellen aina välillä kun hänen puheensa kuulosti kevytkenkäisen ja maksullisen tytön puheilta. Kyra kuunteli ymmärtäväisenä ja Evan ihmeeksi Kyra kertoi oudoista unistaan koko tänä aika lopulta päättyen kertomaan unestaan missä Eva makasi Dalamariuksen kanssa, Kyra kertoi myös, että oli yrittänyt saada Tomasin puhumaan siskolleen, jota tämä koskaan ei kuitenkaan tehnyt. Eva oli hämmentynyt tästä kaikesta kysyi mitä hänen pitäisi tehdä.


Kyra sanoi, että olisi varmaa etteivät paholaisen lapset kasvaisi täällä. Hän ajatteli omien lastensa turvallisuutta mutta samalla myös Evan. Hän kertoi Evalle että olisi melko varmaa, että hänet kivitettäisiin elävältä ellei sitten häpäistäsi, isätön lapsi olisi häpeäpilkku heille kaikille. Eva sanoikin heti, että oli keksinyt loistavan suunnitelman heidän kaikkien turvaksi. Eva muuttaisi pikimmiten Täti Ambrosian luokse, Von Mayreen metästysmökille, jossa Ambrosia eleli. Lasten synnyttyä kaksikko uskottelisi kaikille, että lapset oli pelastettu, koska heidän äitinsä oli menehtynyt synnytyksessä.


Niinpä jo samana yönä Eva lähti kävelemään pitkää matkaa metsästysmajalle, Kyran vilkuttaessa hänelle hyvästeiksi.


Aamuyöstä väsynyt Kyra meni lämpimään kylpyyn miettien samalla miestään hetken, kunnes hän näki näyn jälleen. Kaksi musta hiuksista poikaa seisoi metsänkeskellä, maassa makasi vaalea tukkainen mies. Toinen pojista yritti pelastaa verissäpäin makaavaa miestä, kun toinen taas latasi joustaan tapaakseen miehen. Kyra hätkähti pian hereille ja katseli ympärilleen, hän oli nukahtanut, raskaasti huokaisten hän korjasi asentoaan ammeessa ja mietti oliko hän tehnyt väärin lähettäessään Evan pois.


Aamu oli jo pitkällä kun Eva saapui suvun metsästysmajan pihaan. Hän katseli peloissaan isoa mustaa koiraa joka söi pihalla kupistaan. Pian koira huomasikin naisen ja alkoi haukkua iloisena tulokkaalle. Eva oli viimeksi käynyt täällä pienenä tyttönä ja silloin Täti Aalla oli ollut vain pikkuinen kissanpentu, metsänjumalan mukaan nimetty, Mise.


Pian vanha nainen tulikin jo pihalle ja katsoi hymyilen naista ja tiuskaisi sitten koiralle:
"Hiljaa Dalamarius!" Evan kurkkua kiristi, miksi ihmeessä hänen elämänsä tuntui pyörivän tuon paholaisen ympärillä. Eva kertoi sitten koko tarinan Ambrosialle, joka kuunteli ymmärtäväisenä ja nyökkäsi sitten.
"Voi lapsi parkaa, tule, jos aijot elää täällä metsässä, minun, Dalamariuksen, Misen ja Silin kanssa, tuo mekko on aivan liian hieno siihen", vanha nainen sanoi hymyilen ja ohjasikin Evan sisälle.


Pian Eva istuikin hiukset letittettynä vaaleanpunaisessa mekossaan talon olohuoneessa ja mietti mitä hänen veljelleen mahtoi kuulua, hän asui ensimmäistä kertaa aivan vieraan ihmisen kanssa, ilman veljeään ja nainen tunsi itsensä hyvin yksinäiseksi.


Pian hän kumminkin kotiutui ja hän alkoikin harjoitella lasten hoitoa Ambrosian kissoilla Silillä ja mahtavan kokoisella Misellä. Kissat olivat enemmän kuin mielissään päästessään taas halailtaviksi ja kanniskeltavaksi.


Viikot vierivät ja pian Evan siunattu tila alkoikin jo näkyä.


Silti hän auttoi vanhaa täti Aata, niin paljon kuin mahaltaan pystyi.
Hän tiskasi astiat...


Sekä hoisi mielellään vanhuksen kanssa pientä kasvimaatta.


Eräänä päivänä Kyra matkusti käymään kaksikon luona ja hän kertoi onnellisena Evalle, että Tomas oli palaamassa kotiin ennen talvea, täysin kunnossa. Kyra oli Evan ainoa linkki isoveljeensä tällä hetkellä ja hänen teki kipeää huomata se kuinka Kyra välillä vilkaisi inhoten naisen vatsakumpua. Kyra oli aina ollut ylväs ja siksi hänen katseitaan olikin hyvin vaikea tulkita oikein.


Ennen lähtöään Kyra puheli vielä Ambrosian kanssa.
"Näin kauheta unta siitä että Eva kuoli pian poikien syntymän jälkeen.", Kyra kertoi katsellen haikeana taloa päin.
"Poikien? Saako hän kaksoset?", Ambrosia kysyi ihmeissään, kyllähän Eva oli kertonut että sieltä tulee kaksi, mutta että kaksi poikaa.
"Ambrosia...", Kyra sanoi hiljaa ja katsahti sitten vanhusta päin.
Nainen nyökkäsi häntä kohti rohkaisten jatkamaan.
"Vahdi hänen synnytystään koko ajan, en halua pienen Evan kuolevan", Kyra sanoi itkuisena.
"Minä lupaan leidi", vanhus sanoi ja halasi naista saattaen tämän matkaan takaisin Von Mayreen sukutilalle.


Muutaman päivän jälkeen tuosta Dalamarius alkoi haukkumaan vimmatusti ja Ambrosia meni ihmeissään ikkunaan, hän näki nuoren miehen joka katseli ympärilleen hymyilen.
"ÄITI MAA! EVA! EVA! VELJESI ON TÄÄLLÄ!", vanhus huudahti ja katseli miestä vielä hetken ikkunasta.


"Hyvä poika Dalamarius.", nainen sanoi kyyristyen silittämään koiraan kiitokseksi ennekuin ryntäsi ulos.


"Herra Tomas miten iloinen yllätys", Ambrosia sanoi päivittelen miehen tuloa.
"Täti, missä Eva on?", Tomas kysyi heti.
"Oi voi, hän on kylällä ostamassa munia ja maitoa", vanhus sanoi ja ristien kätensä.
"Täti...", Tomas sanoi hiljaa:
"Minä tiedän raskaudesta"
"Oi kauhitus, oi voi, Tulitteko pieksemään siskonne, sillä jos te sitä aijotte niin minä..", Ambrosia alkoi puhua hyvin kiivastuneena.
"Tuli pyytämään häntä kotiin kanssani", mies sanoi sitten äkkiä väliin.
"Oi voi sentään", Vanhus sanoi ja hymyili hieman.


Tomas ohjattiin ylös jossa hän keskusteli pitkään siskonsa kanssa, surukseen Tomas kuuli, että Eva oli tottunut elämään jo ilman sitäkin hienoutta kuin shakkilauta ja lisäksi hän nautti saada olla ilman niin tiukkoja sääntöjä kuin Von Mayreen kartanossa.


Harmistuneena Tomas meni ulos tehdäkseen lähtöään, hän istui sitten vielä majan edessä olevalle puunrungolle katsellen Ambrosiaa.
"Täti, pidäthän huolen siskostani", mies kysyi surullisena.
"Tomas, Minähän hoidin teitä äitinne kuoleman jälkeen sillä välin kun isänne oli merillä. Hoidin teidät taaperoista teineiksi, olette minulle kuin omia lapsia. Ja tiedä sinä se nulikka, te kerkeätte nähdä minun menemiseni maan poveen ennenkuin on teidän vuoronne.", täti saarnasi hymyilen huolestuneelle miehelle.
"Vanha kunnon Täti A", Tomas sanoi hymyilen ja oli valmis lähtemään perheensä luokse.


Pian alkoivat olla viimeiset hetket, pian Eva tuottaisi maailmaan kaksi uutta lasta.
Niinpä Ambrosia valvoi joka yö naisen sängyn vieressä.


Pian tuli aika, että poltot alkoivat ja Ambrosia auttoi naisen kylpyammeeseen ja täytti sen lämpimällä vedellä ja auttoi naisen läpi raskaan, pitkän ja uuvuttavan yön läpi. Ennekuin kaksi poikaa näki päivän valon. Eva oli todella heikkona synnytyksen jälkeen.


Eva nimesi pojat Teriukseksi ja Teririeliksi. Molemmilla pojilla oli hiilenmustat kulmakarvat, mutta mikä oli pahinta heillä molemmilla oli isänsä silmät, Dalamariuksen, paholaisen silmät...


Jatkuu....